Juhlintaa

Helsingin sää noudatteli pääsiäisen sanomaa täydellisesti. Synkkää, sumuista loppuviikkoa seurasi aurinkoiset, keväiset pääsiäispäivät.

Jokaiselle päivälle riitti jotain kivaa tekemistä - pikkulapsiperheessä kun yleensä riittää se yksi suurempi meno/tapahtuma per päivä, jos haluaa kaiken menevän pehmeästi. Mieheni ja poikani synttäreitä juhlittiin perjantaina, lauantaina suunnattiin Snadistadiin, sunnuntaina ravintolaan pääsiäisaterialle ja maanantaina Haltialan kotieläintilalle. Joka päivä ulkoiltiin ja nautittiin yhdessäolosta. Nyt ulkoiluun onkin tullut aivan uusia ulottuvuuksia kun B on oppinut kävelemään ja hiekkalaatikkoleikitkin kiinnostaa. Äitiä tietysti kauhistuttaa suuhun salaa välillä työnnetty hiekka ja säännöllisen epäsäännölliset muksahdukset, joista on onneksi aina selvitty pusuilla ja haleilla. Olen yrittänyt ottaa sekä hiekan syöntiin, että liikkumaan oppimiseen sellaisen rennohkon suhtautumistavan - valvon, että mitään vakavampaa ei pääse tapahtumaan, mutta annan kokeilla ja oppia itse.


Synttäriteema kietoutui löyhästi Peppa Pig (Pipsa Possu) lastenohjelman ympärille. Viirejä ja koristeita printtasin George possusta ja kakuksi miehen kanssa taiteilimme Georgen dinosauruslelun. Koristelussa mukana oli tietysti myös pääsiäisteemaa tipuineen ja pupuineen. Sankari oli oikein tyytyväinen lahjoihinsa, vaikka kakku ei maistunut - ei vielä ymmärrä pieni makean päälle.

Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu! Todellinen lähtölaukaus kevääseen.

koti myyntiin

Ihanaa naistenpäivää! Meillä täällä Suomessa tulee helposti mieleen ajatus, että mitäs me tässä nyt naisia juhlitaan. Meillä on täällä kaikki niin hyvin! No naisethan ovat paitsi ihania ja juhlinnan arvoisia, kuten miehetkin, ei monessa paikassa kanssasiskoilla mene niin hyvin kuin meillä täällä. Tämän vuoden naistenpäivän teema onkin sukupuolten tasa-arvo.


Kuvan ruusukimppu ei ole minun naistenpäiväkimppuni, vaan kukkapuskia ostettiin meidän asuntomme valokuvausta varten. Kyllä, aiomme laittaa vihdoin ja viimein, lähes vuoden jahkailun jälkeen asuntomme myyntiin. Me palkkasimme ammattikuvaajan ottamaan asunnosta kunnon kuvat ja muutaman päivän siivousurakan jälkeen kuvaaja sitten tänään asuntomme ikuisti.

Kuvausta varten tavaran karsiminen on kuulemma tärkeämpää kuin varsinainen siivous - ihan perussiivous riittää, kunhan kaikki mahdollinen ylimääräinen tavara on kuvista pois. Tosin metallipinnat on kuulemma hyvä kiillottaa kunnolla. Meillä oli aluksi ajatuksena palkata siivoojat kuvausta silmällä pitäen, mutta edellisen kuultuamme päätimme siivota itse nyt ja ottaa ammattisiivoojat sitten näyttöjä varten. Meillä tietysti homma vähän paisui ja aika hampaat irvessä täällä on paikkoja puunattu viimeisen päälle. Täytyy sanoa, että lasten kanssa, raskaana taloa rakentaville ja suuria remontteja tekeville nostan hattua - hyvä jos paukut riittää tähän nykyiseen härdelliin. Mustaa valkoisella ei ole liittyen uuteen kotiin, mutta katsellaan. Kerron, kun uusi koti meille varmuudella löytyy!

Nyt aion kellahtaa hetkeksi sohvalle ja ottaa pienet torkut. Iltaruoka on jo valmista, vauva nukkuu ja mies tulee vasta tunnin, parin kuluttua kotiin. #parastajustnyt #äitionvähänväsynyt

xo

23+0

Ovat siis viikot, joilla nyt toisen raskauteni osalla mennään. Hassussa raskausmaailmassa puhutaan siis, että olen viikolla 24. Masu kasvaa hyvin, eikä mitään suurempia ongelmia ole onneksi eteen sattunut.

Tämäkin raskaus sai alkunsa hyvin nopeasti siitä päätöksestä, että uutta lähdetään yrittämään. Esikoinen teki imetyslakon nelikuisena, ja aika pian sen jälkeen alkoivat kuukautiset kohtuullisen säännöllisenä. Sen kummempia vippaskonsteja ei tarvittu - puhelimessa minulla on tosin applikaatio, jonne merkkailen kiertoni ja joka myös kertoo otollisimmat päivät tulla raskaaksi.

Olin aika varma, että vauva oltiin alulle saatu, mutta paria päivää ennen en saanut testiin viivoja, toisin kuin esikoisen kohdalla. Taisin plussata vasta muutaman päivän kuukautisten oletetun alkamispäivän jälkeen. Ensimmäisiä raskausoireita minulla oli paine, joka tuntui erityisesti B:tä nostellessa. Toki siinä sitten pienellä viiveellä tulivat pahoinvoinnit, väsymykset ja flunssakierre - jokainen pöpö tuntui tarttuvan. Aika rämpimistä tuo alkuraskaus nyt jälkikäteen katsottuna oli - väsytti, yökötti, oli kipeä ja apea olo.



Tällä hetkellä voin taas tosi hyvin. Flunssattomuutta on kestänyt useampi viikko ja pahoinvointi loppui aika lailla tasan toisen kolmanneksen alettua. Pieniä selkäkipuja on välillä kun esikoista joutuu vielä niin paljon nostella, kannellakin. Masun kasvaessa on taas muutamana iltana närästys tullut tutuksi. Aika saman tapainen raskaus siis kuin ensimmäinenkin, jos ei alkuraskauden astetta rankempaa luonnetta lasketa. Samat oireet ja fiilikset hyvin pitkälle.

Toisessa raskaudessa on toki haasteensa. Kun esikoinen on vielä niin pikkainen, ei elämää voi järjestellä niinkuin ensimmäisen raskauden kohdalla. Meille sattui esimerkiksi alkuraskauden aikaan sekä minun, että B:n flunssat ja voin kertoa, että oli kyllä uuvuttava kokemus potenssiin kymmenen. Päivät touhutaan pikkaisen ehdolla ja yöllä omien vaivojen lisäksi saattavat ne ensimmäisen lapsen tarpeet pitää hereillä. Onneksi B on aika hyvä nukkuja.

Vinkkejä toista lapsesta pian ensimmäisen jälkeen haaveileville.. Unikoulut ja nukkuminen kuntoon hyvissä ajoin ennen toisen syntymää. Me pidimme B:lle unikoulun 7kk iässä, jonka jälkeen ei yömaitoja ole annettu kuin vain kipeänä ollessa. Hyvät rutiinit ja terve parisuhde (jossa molemmat osallistuu) auttavat. Meille on ollut selvää alusta asti, että haluamme useamman lapsen ja ne tehdään nyt lähivuosina. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan kasvatusajatteluuni niin, että yritän aina löytää keinot, millä arki toimii sujuvammin. Siis, miten unet maistuvat parhaiten kaikille perheen jäsenille, miten syöminen ja arjen rutiinit sujuvat sutjakimmin. Ja tietysti, miten vauva on onnellisin ja tyytyväisin.

Tosi tosi tärkeää on muistaa aina myös se, että äidin ja isän täytyy myös jaksaa. Meillä molempien yöunet vauvan tiheän heräilyn aikana varmistettiin aikarajalla - minä hoidin illan ja yön heräämiset tiettyyn kellonaikaan saakka ja mies sen jälkeen. Mentiin myös ensikuukausina tosi aikaisin nukkumaan. Vauva nukutettiin omaan pinnasänkyyn, koska me (minä ja vauva) nukuimme paremmin niin. Vauva kyllä nukkui vieressäkin, mutta imetys olisi tuolloin jatkunut lähes läpi yön ja minä sen myötä valvonut. Uskon siihen, että ottamalla vähän omaa aikaa ja ajattelemalla perheen kokonaishyvinvointia lapsikin voi parhaiten. Väsynyt, masentunut äiti hajoavassa parisuhteessa ei liene mikään ideaali. Minä olen ottanut omaa aikaa harrastamalla pilatesta ja tarjoamalla itselleni pientä hemmottelua (esim. kampaaja, ripsihuolto jne.). Annan miehelle päävastuun lapsesta hänen tullessaan töistä - toki itsekin autan ja osallistun, mutta esimerkiksi pojan iltarutiinit mies hoitaa kylpyineen ja puuroineen. Meillä vauva menee jo seitsemän maissa (usein vähän jälkeen) nukkumaan, joten näin tekemällä miehelle ja pojalle tulee vähän sitä yhdessä vietettyä aikaa muutenkin kuin viikonloppuna. Ilta taas on minun ja mieheni yhteistä aikaa, mikä sekin on tosi tärkeää.


Kaiken kaikkiaan voin kiitollisena sanoa, että meillä on mennyt asiat poikkeustilanteita lukuunottamatta (sairastelut yms.) tosi hyvin. Olen aina yrittänyt pitää vauvalla hyvät rutiinit ja vaihtanut niitä uusiin kun on alkanut tuntumaan, että entiset eivät enää toimi. Esimerkiksi päiväunien kanssa täytyy tietysti vauvan kasvaessa muutoksia tehdä. Myös säännölliseen kiinteiden nauttimiseen siirtyminen vaikuttaa rutiineihin. Vauvat rakastaa kun päivässä on jokseenkin säännöllinen rakenne.

Toisen lapsen tuleminen tähän kuvioon toki jännittää, vaikka luottavainen kaiken hyvin menemiseen olenkin. Ensimmäiset kuukaudet ovat varmasti haastavia yöheräilyineen. Se alku vain on niin omanlaista aikaa - ihanaa, herkkää, väsyttävää. Jännittää myös esikoisen kahden vuoden uhman tuleminen sitten joskus, oman jaksamiseni rinnalla. Paljon mietin myös sitä, miten pystyn tarjoamaan riittävästi läheisyyttä ja virikkeitä molemmille. Toisaalta taas on aika varma olo, kun nyt jo tietää miten kaikki menee. Osaa laittaa asioita perspektiiviin ja aika pian lapsista on sitten jo seuraa toisilleenkin.

Vauva-aika vilistää ohitse niin nopeaa. Meidän "vauva" on jo touhukas taapero, muutaman viikon päästä yksi vuotias! Voi rakasta, kesällä sitten isoveli..


Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Se tuli tervehtimään
Ei se pitkäksi jää
Siis sulje jo muut
Anna itsesi nyt

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Kaikki oikein on nyt
Olet selviytynyt
Muistatko silloin
Sua itketti illoin

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin

Tämä hetki
Tämä onni

Chisu - Onni

Professional Blog Designs by pipdig