menneistä ja tulevista

Uusi vuosi, mitenkäs se alkoikaan.. Meillä se otettiin vastaan nukkumalla. Olimme niin väsyneitä vielä reissaamisesta, laukkujen purkamisesta, pyykkäämisestä ja vauvan rytmin saamisesta entisiin uomiinsa - kuluneesta viikosta siis - että menimme aikaisin nukkumaan. Illalla ehdin kyllä pohdiskella mennyttä vuotta ja uuden vuoden haaveita.

Haaveet ovat ihan älyttömän tärkeitä! Ilman niitä elämästä tulee helposti puurtamista. Kun kadottaa innostuksen ja kipinän, tavoitteet ja unelmat. Minulla on useampikin haave ja toive meidän perhettämme silmällä pitäen. Yritin kuitenkin illalla mietiskellä vähän itseänikin. Äitiyteen, muiden tarpeiden toteuttamiseen on joskus helppoa hukkua. Hetkessä olemisen taitoa vauva-arjessa saa harrastettua paljonkin, haaveiluun, itsensä kehittämiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin täytyy taas tietoisesti hakeutua. Virkistävää toki tämäkin, ennen asiat taisivat olla juuri päinvastoin.

Jouluaaton lenkkimaisemia
Tänään vietimme ihanan päivän akkuja lataillen ja ulkoillen. Koira pääsi Töölön koirasaareen viipottamaan ja vauvan kanssa kierreltiin läheisiä puistoja. Huomenna ajattelin linnoittautua muutamaksi tunniksi johonkin ostoskeskukseen. Siitä on vähän aikaa kun olen ihan rauhassa ehtinyt itselleni tehdä ostoksia jostain muualtakin kuin netistä. Yhden aleinvestoinnin olen netistä tehnytkin, mutta esittelen sen teille sitten kunhan se tänne saapuu.

Joskus tuntuisi, että pitäisi vain tehdä tänne video, jossa puhuisi läpi kaikki asiat, mitä mielessä on. Varsinkin näin pienen tauon jälkeen. Kas kun nyt tekisi mieli kirjoitella yhdestä kuin toisestakin asiasta. Kilometripostauksia ei tuskin kukaan jaksa lukea, varsinkaan jos teksti pomppii aiheesta toiseen. Ajattelin kuitenkin vielä pikaisesti päivittää teitä koko syksyn pitämistäni ripsipidennyksistä. Päätin joulukuun huollon jälkeen, että en nyt tammikuussa mene niitä enää uusimaan. Kas kun kuitenkin pidän meikkaamisesta, eikä ripsien kanssa tarvitse tai juuri viitsi meikata ihan vaan työläämmän puhdistuksenkaan vuoksi. Ripsirahat ajattelin säästää vaikkapa kasvohoitoihin. Ripset olivat ihanat ja helpottivat kovasti arkea, mutta haluan nyt kokeilla, olisiko sittenkin kivempi olla ilman niitä. Voi toki olla, että jossain vaiheessa haluan niihin vielä palata.

Ai niin, ne lupaukset uudelle vuodelle sitten.. Mitään suuria lupauksia en tänä vuonna tee. Kas kun niiden tarve ja toteutumisen todennäköisyys vaativat mielestäni jonkinlaisen suuren taitekohdan. Että elämässä on jokin selkeä asia tai osa-alue, joka kaipaa muutosta. Minulla on nyt tunne, että olen oikeassa paikassa, menossa oikeaan suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa. Kohti haaveita ja unelmia, kiitollisena toteutuneista toiveista.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig