Joulun aikaa, joulun taikaa

Tök, tök, pienet sormet tökkivät piparitaikinaan kuoppia tehden. Välillä täytyy maistaa. Äiti ei saa auttaa kun mestari on työssään.


Ensimmäinen joulu uudessa, ihanassa kodissa. Mukavaa on ollut pikku hiljaa taloa koristella ottamaan juhlaa vastaan. Muutama tarkkaan harkittu koriste, kynttilöitä, jouluvaloja ja kuusi. Siinäpä se. Naapuruston lapset ovat käyneet myymässä meille herkkuja niin ahkerasti, että leipomisestakaan ei tarvitse ottaa stressiä. Kunhan tässä vähän, tunnelman vuoksi.


Ihanaa joulun odotusta!

Kolme yötä jouluun on..

Nyt on aika lahjoittaa!

Tekee niin pahaa, itkettää ja surettaa. Pienet lapset siellä sodan ja pommitusten keskellä. Kuvat pikkuisista elottomista vartaloista raunioista kannettuna. Meidän pikkuisten ikäisiä..

Voi kun tietäisi, miten parhaiten auttaa. Kun en muuta osaa, lahjoitan niille tahoille, jotka ehkä apua perille saavat.

www.punainenristi.fi

Fall essentials 2016 / Part 2

Pari päivää olen nauttinut täydellisestä syksystä. Aamuisen takkatulen lämmöstä olemme lasten kanssa villasukissa tassutelleet keskipäivän suurista ikkunoistamme tulviviin auringonsäteisiin.

No kovin seesteisiä eivät nämä päivät kuitenkaan ole olleet. Olen saanut autokoulun teoriatunnit purkkiin ja ajanut nyt muutaan ajotunninkin. Iloa arkeen on tuonut pikkuiset vieraat vanhempineen, joita ollaan saatu kotiimme lähes joka päivä. Menoa ja meininkiä on riittänyt.


Tänä syksynä vaatekaappiin on sujahtanut muutama uusi neule. Uusimpana niistä tämä Mangon pehmoinen ihanuus, jonka mies oli napannut minulle tuliaisiksi käytyään parturissa. Onkos minulla ihana mies, vai mitä?! Hullujen Päivien tilauksessa päivitettiin myös miehen neulevarastoa. Joskohan kohta saisimme aikaan sen "miehen tyyli" postauksen, joka meiltä on tänne blogiin toivottu. Jotain kivaa Hullareilta löytyi myös minulle ja kotiinkin. Niistä joskus myöhemmin.


Hassua muuten, etten olisi varmaan itse osannut tällaista lempeää kaurapuuron väriä itselleni ostaa, mutta päälle vedettyäni huomasin, miten täydellisesti se minulle sopii. Joskus on ihan hyvä saada ulkopuolista silmää omaan tyyliin.

Paksu, pehmeä materiaali, juuri sopiva pystykaulus, rento istuvuus ja taskut. Mitäpä muuta sitä syysneuleelta voisi odottaa. No, materiaali ei ole villaa, mutta annettakoon se nyt tällä kertaa anteeksi.

Väsynyt, mutta onnellinen

Viikonloppuna vietimme kuopuksen ristiäisiä. Nämä ristiäiset olivat monella tavalla erilaiset kuin esikoisella. Esikoinen kastettiin hädin tuskin kuukauden ikäisenä kun taas kuopuksen ristiäiset venyivät muuton vuoksi tänne kolmen kuukauden ikään. Esikoinen kastettiin kirkossa, kuopus täällä uudessa kodissa. Myös kokoonpano oli aika tavalla toinen.


Kuva napsaistiin ristiäisten jälkeen ja kuvaa hyvin sen hetkistä "väsynyt mutta onnellinen" olotilaa. Ristiäisten tarjoilut lounasta lukuunottamatta tilattiin muualta, joten kohtuullisen vähällä stressillä näistäkin juhlista siivousta lukuunottamatta selvittiin. Lounasta tarjoiltiin sen vuoksi, että kaikki vieraamme olivat pitkämatkalaisia. Mekko on se, mistä täällä jo aiemmin juteltiin. Juuri sopivan syksyinen tähän tilaisuuteen.

Aurinkoista maanantaita!




Fall essentials 2016 / part 1

Kauniit ruskan sävyt, syyssateet, pimeät illat ja kuulaan kauniit päivät. Niissäpä inspiraatiota tämän syksyn pukeutumiseen. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen hyvillä mielin tehnyt nyt taas vaateostoksia, kun vartalo on jotakuinkin normalisoitunut raskaudesta ja synnytyksestä. Ajattelinkin esitellä täällä blogin puolella syksyn suosikkeja kosmetiikan ja pukeutumisen puolelta.

Olen jo muistaakseni pari vuotta sitten etsiskellyt syksyksi viininpunaista nahka/keinonahka alaosaa. Tuolloin etsinnässä olivat housut, joita en koskaan löytänyt. Tänä syksynä minulla oli harkinnassa kaksi viininpunaista hametta. Toinen oli MAX&co. merkin A-linjainen, lyhyt nahkahame ja toinen Patrizia Pepen keinonahkainen kynähame pitsihelmalla. Päädyin loppujen lopuksi jälkimmäiseen, koska epäilin sen sopivan paremmin vaatekaappiini.



Yhdisteltävyys on minulle todella tärkeää kun ostan uusia vaatteita. Uuden tulokkaan tulisi solahtaa olemassa olevaan vaatekaappiin luontevasti, luomatta uusia tarpeita.

Vaikka tämänkin hameen voisi ensin ajatella olevan hieman vaikea yhdisteltävä, on tilanne oikeastaan aivan päinvastainen. Tämän hameen kanssa menee miltei mitkä tahansa neutraalin väriset neuleet ja miksei myös ihan perus t-paidat tai paitapuserotkin.


Yllä olevassa kuvassa näettekin, että itselleni luontevan, neutraalin väripaletin rinnalle olen esittelemässä tänä syksynä mustaa (en ole ollut epäsuomalaiseen tapaan kovin suuri mustan ystävä), sekä pienissä määrin viininpunaista ja vihreää.

Place for everything

Otsikon mukaisesta tilanteesta olemme vielä aika kaukana. Mutta uskon vakaasti, että kodin järjestyksen ylläpitoa helpottaa, jos kaikelle on oma paikkansa. Laiskuuttahan ei pysty korjata millään, paitsi omaa asennetta muuttamalla. Tällä viittaan siihen, että kaikelle löytyy kyllä paikka, mutta aina ei jaksa tai viitsi tavaroita paikoilleen viedä. Tässä meillä molemmilla, miehelläni ja minulla, on vielä parantamisen varaa.

Nyt uudessa kodissa olemme halunneet kiinnittää  huomiota järjestyksen ylläpidon helppouteen. Kaikelle pyritään löytämään se oma paikka. Lapsiperheessä tavaraa on kuitenkin aina jonkin verran, joten kovin minimalistiksi on vaikeaa alkaa. Myös jätteelle ja sen kierrättämiselle täytyy olla helppo ja toimiva järjestelmä.


Miksipä säilyttimet eivät voisi olla kauniita, kun niitä kuitenkin tarvitaan? Kierrätykseen menevät lehdet ja paperit ovat meillä Everyday Designin kauniissa ja käytännöllisessä telineessä.

Juuttikassin saa telineestä ihan vain nostamalla ja siinä on helppoa viedä lehdet kierrätyspisteelle. Kasseja ja metallirunkoja saa erivärisinä. Meidän värimaailmaamme valkoinen ja luonnonbeige yhdistelmä sopi parhaiten.


Puille päädyimme hankkimaan Showroom Finlandin Mixrack säilyttimen, jonka alle olen sujauttanut Ikean leikkuulaudan suojaamaan lattiaa.



Meidän telineemme on kokoa L ja tämäkin kokonsa puolesta sopisi vaikkapa lehtien säilytykseen.

Meillä lukulehdet on kuitenkin asetettu kätevästi sohvan viereen Artekin Kanto telineeseen. Näin ne ovat siellä, missä niitä luetaankin. Puuteline on tietysti takan vieressä ja kierrätyslehtien teline keittiön saarekkeella, missä posti yleensä käsitellään ja aamulehti luetaan.


Tällaisilla pieniltä tuntuvilla asioilla saa kodin toimivuutta parannettua aika paljonkin. Huomaan itse suuren eron verrattuna entiseen asuntoon, jossa säilytystä ja kierrätystä ei oltu ihan niin tarkasti mietitty ja tilanpuutten vuoksi organisoitu.

Rakastan hyvää ja kaunista, toimivaa muotoilua. Onneksi nykyään kodin säilyttimistä löytyy katseenkestäviä vaihtoehtoja kaaoksen taltuttamiseen.

breath, sleep, eat, repeat

Pienten varpaiden töminää. Yhden karvaotuksen tassutusta. Auringon pilkahduksia pilvien raosta. Niistä on meidän perjantai tehty. Kovasti yritän taas suurten mullistusten jälkeen löytää rentoutta ja väljyyttä arkeen, palaamista arjen rutiineihin. Suorittaminen kun tahtoo jäädä helposti päälle.


Tänään toimitettiin viimeiset huonekalut, joita tällä erää olemme hankkineet. Jotain pientä täytyy vielä ostaa, kuten lipasto eteiseen, penkki kylppäriin ja sohvatuoli yläkerran aulaan. Mutta kaikki suuremmat palaset sisustukseen ovat saapuneet. Muutaman huonekalun lisäksi täytyy pikkuhiljaa kerätä ne asiat, mitkä saavat kodin tuntumaan kodilta - peilit, tekstiilit, matot, taide jne.


Ihan ilman projekteja en täysin toki osaa olla. Kuun vaihteessa olevat ristiäiset vaativat omat valmistelunsa. Sen jälkeen tuleekin aika jännittävä haaste eteen - aion nyt vihdoin ja viimein, kolmikymppisenä, ajaa ajokortin! Huhhuh. Jännittää ihan älyttömästi, mutta se tulee helpottamaan meidän arkea huomattavasti, joten pelonsekaisella innostuksella tähän haasteeseen vastaan.

Muutama sananen oli tarkoitus kirjoitella viime viikonloppuna juhlituista syntymäpäivistäni, mutta jääköön se myöhempään. Ihanaa viikonloppua kaikille!

xo

It's all about the base

Täytyy nyt ihan heti alkuun tunnustaa. En tällä hetkellä käytä päivittäin meikkiä. Kait se on sitten totta, mitä kotiäideistä sanotaan. Verkkareissa täällä pääosin heilutaan, hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä. Ajattelen kyllä, että tämä on vain lyhyt vaihe - kun molemmat lapset ovat vielä niin pieniä ja suuri talokin vie vapaa-ajanviettoon liittyvät ongelmat tehokkaasti.

Mutta nykyään kun murunen aikaa jää meikin tekoon, täytyy tuotteiden olla just eikä melkein. Laadukkaita ja helppoja käyttää. Toisaalta taas kosmetiikan määrä on vähentynyt radikaalisti. Kun minulla aikaisemmin oli pieni kaapisto kosmetiikalle, mahtuu nyt kaikki käyttämäni meikit ja siveltimet pariin Mujin säilytyslaatikkoon.


Meikkipohjaltani kaipaan keskivahvaa peittoa, luonnollisuutta, keveyttä ja kestävyyttä. Luottotuotteitani ovat tämän kesän olleet Lancômen Teint Miracle meikkivoide ja Chanelin Poudre Universelle Libre irtopuuteri.

Meikkivoide levittyy kauniisti oikeastaan millä siveltimellä tahansa. Sormin en ole lähtenyt sitä levittämään juoksevan koostumuksen vuoksi. Yleensä käytän Real Techniquesin meikkivoidesivellintä, koska sillä saa pohjan tehtyä erittäin nopeasti ja helposti. Teint miraclen vahvuus on nimenomaan luonnollinen lopputulos, jossa ihan hienoinen määrä kuulautta yhdistyy mukavaan peittävyyteen. Kannattaa tosin huomioida, että ihoni on juuri nyt normaali, ilman sen kummempia ongelmia. Jos ei valvomisen aiheuttamia tummia silmänympäryksiä lasketa ja niiden peittämiseen tarvitaan järeämpiä aseita kuin tämä meikkivoide.


No, Chanelin puuteri puolestaan on "vain" ihan hyvä. Myyjän mukaan sen kilohinta on edullisempi kuin vaikkapa Lumenen irtopuuterin. No en alkanut laskemaan, mutta purkkihan on siis iso. Puuteri kiinnittää meikin moitteetta, eikä jää rumasti iholle näkyviin, vaan on tarpeeksi hienojakoinen koostumukseltaan. Mitään ihmeitä se ei kuitenkaan tee, eli vaikkapa blurraavia ominaisuuksia ei tästä puuterista löydy.


Molemmat näistä tuotteista sopivat täydellisesti kotiäidin tarpeisiin. Ne voi sutaista kasvoille nopeasti ja sen kummempia ajattelematta. Aamulla tehty pohja näyttää illallakin vielä ihan kivalta, joten enköhän ihan turvallisesti voi suositella näitä kaikille muillekin.

Much ado about nothing

Aurinko paistaa, perjantaita pukkaa ja minun syntymäpäiviänikin viikonloppuna juhlitaan! Naputtelin juuri lasten nukkuessa tilauksen Stockmannin verkkokauppaan ja ajattelin tulla sanomaan tännekin heipat. Kuopus jo tosin siihen malliin ääntelee, että kauaa en ehdi koneen ääressä istuskelemaan.

Tämän Denim & Supply Ralph Laurenin mekon tilasin sovitukseen ristiäisiä silmällä pitäen.. Olen nähnyt tästä kuvia punaisena ja on muuten ihan killeri. Tämä väri kuitenkin istunee paremmin syksyisiin ristiäisiin. 

Kuva
Kädet ja elämä on juuri nyt niin täynnä, etten pääse syysvaatekaappia kauppoihin päivittämään. Onneksi on netti ja verkkokaupat.. Nyt raskauksien jälkeen on taas ihanaa kun pystyy tälle "normaalivartalolle" jotain hankintoja tekemään. 

Huh, nytpä on taas tämä kynnys ylitetty! Kaikki bloggaajat kyllä tunnistavat tämän pidemmän tauon jälkeisen aloituksen vaikeuden. Jospa näitä tekstejä alkaisi jälleen tipahdella viikoittaiseen tahtiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

xo

Uuteen kotiin

Elokuu on aluillaan, kuukausi on vierähtänyt niin nopeasti pikkuista hoidellen. Poika on kasvanut mukavaan tahtiin ja arki alkaa jollain tavalla ottaa muotoaan, muuttuakseen taas hetken kuluttua. Sellaista on lapsiperheen arki.

Meidän kesämme on ollut yhtä suurta mullistusta, eikä muutokset loppuneet vauvan tuloon. Kesäkuussa saimme asuntomme myytyä ja laitoimme vielä kerran tarjouksen unelmatalostamme, josta aiemmin jo olemme muutamaan kertaan tarjouksia tehneet. Tarjouksemme meni kuin menikin läpi, kauppakirjat on tehty, talo on meidän ja hallintaoikeus siirtyy tämän kuun puolessa välissä, jolloin pääsemme muuttamaan.

Yht'äkkiä edessä onkin ollut aivan uudenlainen projekti. Nimittäin miten täyttää reilusti yli sata lisäneliötä, jotka uuden talon myötä käyttöömme saamme. Nykyisen asunnon huonekalut sänkyjä lukuunottamatta menevät pääosin kellarikerrokseen, jonka ajattelimme antaa vieraiden käyttöön. Osa vanhoista kalusteista laitetaan kyllä ihan pois. Keittiöön ja olkkariin tulee täysin uudet huonekalut. Myös miehen työhuone ja lastenhuone tulevat tarvitsemaan kaikenlaista.


Lähes kaikki nyt jo hankkimamme huonekalut ovat tilaustuotteita ja saapuvat joskus syyskuun alussa, kun kesälomatkin ilmeisesti vaikuttavat toimitusaikoihin. Syyskuussa kirjoittelen varmasti tännekin sisustusjuttuja. Kuvassa ensimmäinen hankintani uuteen kotiin - Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelema paperipussia jäljittelevä maljakko.

xo

Hän on täällä..

Synnytystä edeltävänä iltana pakkasin oman osuuteni sairaalalaukkuun. Vauvan vaatteet ja esikoisen hoitolaukun olin jo pakkaillut aiemmin. Jokin sisälläni kertoi lähdön kohta tulevan, vaikka ulospäin olinkin jo puhunut ja asennoitunut lasketun ajan ylittämiseen.

Kesäkuun viimeisenä aamuna menimme rannalle kävelylle, niinkuin tavaksi oli tullut miehen jäätyä lomalle. Koiraa lenkittämään ja esikoista leikittämään. Vatsassa tuntui pieniä tuntemuksia, mutta laitoin ne siihen piikkiin, että ehkä se vauva nyt kunnolla kiinnittyy. Kiinnittymisestä kun ei ollut ihan täyttä varmuutta. Pieniä vihlaisuja tuntui koko aamupäivän, mutta ne olivat vielä epäsäännöllisiä ja kohtuullisen kivuttomia. Jossain vaiheessa niitä kellotinkin, mutta ne olivat tosiaan sen verran epäsäännöllisiä, että jätin leikin kesken.

Iltapäivällä vihlaisut kuitenkin alkoivat muuttumaan intensiivisemmiksi ja tunnistin ne selkeästi supistuksiksi. Aloin kellottamaan supistuksia joskus neljän jälkeen, jolloin kehotin myös miestä henkisesti valmistautumaan lähtöön - ja viemään koiran ulos. Poikien lenkki vähän venyi ja heitä odottelikin jo aika kivulias kiukkupussi. No siitäpä sitten synnytyssairaalaan ja esikoisen hoitopaikkaan soittelemaan. Tällä kertaa päädyimme valitsemaan synnytyssairaalaksi Jorvin. Sinne on meiltä järkevämpi ajoreitti kuin Kätilöopistolle, eikä minulla ollut mikään valtava halu palata Naistenklinikalle.

Supistusten väli vaihteli tuolloin soittaessa 2-5 minuuttiin riippuen siitä seisoinko vai makasinko. Sain heti luvan tulla sairaalaan, mikä oli itselleni helpotus kun muistelin esikoisen pitkää kotonaoloaikaa. Autossa supistusten väli tuntui tihentyvän, kunnes Jorviin saapuessa supistuksilla ei oikeastaan ollut välejä. Niitä tuli tosi tiheään ja ne olivat todella kivuliaita. Paljon kipeämpiä kuin ensimmäisellä kerralla.

Olimme sairaalassa kahdeksalta. Avautumisvaihe oli vielä käynnissä ja sain kivunlievitykseksi ilokaasua ja ensimmäisen satsin epiduraalia. Ihana kätilöni ja lääkäri olivat muuten molemmat Naistenklinikalta. Kun ensimmäinen epiduraaliannos alkoi hiipumaan, odottelin vielä hieman - halusin tällä kertaa lääkkeen vaikutuksen kestävän ponnistusvaiheeseen saakka, toisin kuin ensimmäisellä kerralla, jossa ponnistamisesta ei tahtonut tulla kivusta krampaten mitään. Jossain välissä myös kalvot puhkaistiin synnytystä edistämään. Kun kipu alkoi tuntua taas oikein kunnolla, pyysin toisen annoksen epiduraalia.  Aika pian lääkkeen saamisen jälkeen alkoi tehdä mieli ponnistaa ja pyysin taas kätilön paikalle. Ponnistusvaihe meni kuin unelma. Kätilön avustuksella sain ponnistaa vauvan omaan tahtiin ja kivuttomasti tähän maailmaan. Minulle ei tarvinnut tehdä tikkiäkään kun ponnistaessa pystyi tällä kertaa pitämään rauhassa taukoja, eikä ollut painetta vauvan vuoksi runtata sitä voimalla ulos tai tehdä episiotomiaa.



Kuopus syntyi klo 00:20, juuri heinäkuun puolella. Tällä kertaa sain myös vauvan syliin ja rinnalle, mitä jäin ensimmäisessä synnytyksessä kovin kaipaamaan. Pystyin omin jaloin käymään suihkussa heti synnytyksen jälkeen ja syömään tarjotun aamu/iltapalan.

Menimme aamulla Jorvin perhepesään ajatuksena ottaa myös esikoinen meidän kanssamme sinne. Minun ja vauvan ollessa niin hyväkuntoisia aloimme myös harkitsemaan nopeaa kotiutusta ja niinhän siinä kävikin, että 12 tuntia synnytyksestä saimme lähteä kotiin.

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi aivan erilainen olo kun ensimmäisestä. Synnytys oli todella upea kokemus! Ehdottomasti helpompi kuin ensimmäinen.

Be careful what you wish for.. you just might get it

Olisikohan siitä nyt nelisen vuotta kun piirtelin ruutuvihkon sivuille mindmapin. Pyrin olemaan itselleni totaalisen rehellinen, päästämään irti vanhoista ajattelumalleista ja annoin itselleni luvan olla hieman epärealistinenkin.

Mindmapin alkusysäyksenä oli jonkinasteinen tyytymättömyys silloiseen elämäntilanteeseeni, tarpeeseen uudelleenarvioida elämäni suuntaa.

Ja arvatkaapas mitä. Tänään alkaessani ajattelemaan tuota nyt jo hukkunutta paperinpalaa tajusin, että  elän tuolloin hahmottelemaani unelmaelämää. Mikä tuolloin pienessä, keskisuomalaisessa opiskelijayksiössä tuntui aika kaukaiselta haaveilulta, onkin nyt muutama vuosi myöhemmin minulle ihan arkista elämää - ihanaa, arkista elämää.

Sen tarkemmin en mindmapin sisältöä nyt avaa, mutta sen voin kertoa, että toivomani asiat eivät olleet ns. tuuriasioita, kuten lottovoitto. Mietiskelin siinä mm. seuraavia asioita: mitä haluan tehdä, millaisen parisuhteen haluaisin, mihin suuntaan haluaisin kehittyä (tiedoiltani, taidoiltani, ihmisenä), mitä harrastaa ja kokea, missä ja miten asua, millaisia asioita toivoisin elämääni jne.



Meidän toisen, ihanan lahjan laskettu aika on ensi lauantaina. Saa nähdä, milloin herra päättää maailmaan putkahtaa! Kesä on kauneimmillaan, takana on ihana juhannus ja miniloma hotellissa nautiskellen, ja loppukesällä puhaltaa uudet tuulet asumisrintamalla. Selkäkramppien, turvotuksen, harjoitussupistusten ja pallomahan kanssa on niin tärkeää muistutella mieleen, mistä kaikesta sitä saakaan olla kiitollinen.

Uskaltakaa ystävät unelmoida mahdollisia ja mahdottomia, ottakaa askelia unelmienne suuntaan, rukoilkaa, uskaltakaa uskoa itseenne ja elämään. Se ihan oikeasti kannattaa!

Tuplavaunut

Eilen kävimme vihdoin ja viimein tilaamassa liikkeestä lapsosille tuplavaunut. Päädyimme Bugaboon Donkey Duo vaunuihin, jotka hankimme Ruoholahden Vaunu-aitasta. Rungon väriksi valitsimme mustan ja kuomukankaiksi luonnonvaalean. Myös harmaa oli kangasvaihtoehtona pinnalla, mutta sen toimitusaika oli hieman arvoitus, joten onnistuessamme saamaan vielä toiseksi viimeisen mustan rungon puolentoista viikon tilausajalla, päädyimme vaaleaan. Näin saamme vaunut nopeammin samassa tilauksessa. Mustalla rungolla paketin hinnaksi tuli noin 1600€ kun taas alumiinirungolla paketti olisi ollut n.100€ halvempi. Mustan rungon tilausaika voi kuulemma venyä helpostikin reiluun kuukauteen kun taas alumiinirunko on mahdollista saada hyvinkin nopeasti. Nauratti vähän kun jätimme tämän hankinnan kait viime tippaan kun myyjäpoika katsoi mahaani ja möi kovasti alumiinirunkoisia rattaita meille. Ajatteli varmaan, että musta runko ei taida ajoissa ehtiä. :D
Vaunut ovat mielestäni kalliit kaikilla mittapuilla, mutta harkinnan jälkeen koimme ne kuitenkin parhaimmiksi. Donkeyt ovat suht kapeat ja kevyet tuplavaunuiksi. Tilaa on lapsille kuitenkin hieman enemmän kuin vaikka kapoisissa Mountain Buggy Dueteissa. Bumbleride Indie Twin rattaat olivat myös harkinnassa, niissä on reilun kokoiset renkaat, mikä on varmasti ainakin maalla asuvalle ihan mukava ominaisuus. Päällekkäin istuttavia Phil&Teds tyyppisiä rattaita ei haluttu. Jotenkin ei tuntuisi kivalta tai kätevältä laittaa lasta sinne alaosioon. Toinen huomioimamme asia oli rattaiden jälleenmyyntiarvo. Bugaboo vaunujen jälleenmyyntiarvo on tosi hyvä, joten vaunuja hyvin pitämällä niistä saa käyttöajan jälkeen mukavasti rahaa takaisin. Merkiltä löytyy myös kivasti lisäosia ja turvakaukaloista ainakin Britax ja Maxi-Cosi sopivat rattaisiin. Näistä tuplista saa myös kavennettua tuollaisen yllä näkyvän yhden istuttavan, sivukorillisen version, jos sellaista välillä tarvitsee.



Aiomme pitää Brio Smilet parvekerattaina vauvalle ja tietysti taaperonkin kanssa ne voivat tulla tarpeeseen, jos hänen kanssaan yksin lähdetään asioille. Tosin olemme kyllä harkinneet matkarattaiden hankintaa esikoiselle, mutta eiköhän me tällä setillä hyvin alkuun päästä.

kuva, kuva

Täyttä elämää

Kahvikupin ääressä, taaperon nukkuessa päiväunia, on taas hetki aikaa itselle. Tokihan tässä on jo siivoiltu syömään itse opettelevan lounassotkut (ruokaa löytyy ihan joka paikasta muutaman metrin säteeltä syömispisteestä), ladattu tiskikone, hoidettu parvekekukat ja tilattu vihdoin ja viimein sukulaisille kopioita yksivuotiskuvista.

Elämä tuntuu tällä hetkellä ihanan täydeltä ja täydelliseltä, vaikka muutamia huolenaiheitakin on mielessä. Nyt nimittäin näyttää siltä, ettemme ehdi muuttaa uuteen asuntoon ennen pikkuisen tuloa. Uusi elämä joudutaan siis toivottamaan tervetulleeksi hieman pienempiin neliöihin kuin oltiin ajateltu. Myös synnytys alkaa hieman pelottaa kun perheelle ja sukulaisille on yksi toisensa jälkeen ilmaantunut este tulla hoitamaan esikoistamme synnytyksen ajaksi. Tällä hetkellä näyttää kauhuskenaarioni yksin synnyttämisestä olevan aika lähellä. Toivottavasti joku ratkaisu tilanteeseen löydettäisiin, koska mieheni todellakin mukaan haluaisin.

Raskaus itsessään on mennyt mukavasti ja maha kasvaa! Keväiset ilmat ja esikoisen kävelemään oppiminen ovat helpottaneet elämää ja raskautta kovasti. Viime neuvolassa katsottiin vauvan asento nopeasti ultralla ja pikkuinen oli jo kääntynyt pää alaspäin. Kuun lopulla onkin jo synnytystapa-arviointi. Mihin tämä aika karkaa!?


Vaikka raskautta ei ole enää paljoa jäljellä tein vielä mammavaatetilauksen H&M:lle kun kaikki vanha tuntui hieman liian paksulta ja ahdistavalta. Minulle jäi muutama kilo esikoisen raskaudesta ja tietysti loppuraskauden vuodenaika on nyt eri, joten ihan samalla äitiysvaatevarastolla ei tästä raskaudesta selvitty, vaikka sitä kovasti yritinkin. Trikootoppeja, trikoohousuja, trikoomekkoja.. kevyttä ja mukavaa siis paketista ilmestyi. Kuvassa olevan topin tilasin kahdessa eri värissä ja vaikkei nuo housut mitkään erityisen kauniit olekaan, niin ah kun niissä on ihanaa olla. Vaikka joskus olen ehkä hieman toista mieltä ollutkin, niin nykyään liputan kyllä täysin mukavuuden ja käytännöllisyyden puolesta, mitä tulee loppuraskauden vaatetukseen.

Kevät on ollut siis kiireistä ja ihanaa aikaa. Ajatus olisi sitten kesäkuun puolenvälin jälkeen hieman rauhoittua ja ottaa aikaa pikkuisen tuloon valmistautumiseen. Nähdään täällä kuitenkin pikapuoleen! Kaikenlaista olisi postausidealistalla, kunhan ne ehtisi jossain vaiheessa tänne näpytellä!

Aurinkoista torstaita!
xo

Real Techniques - Core Collection

Raskauden viimeistä kolmannesta täällä porskutetaan, mikä tarkoittaa osaltani kevät/kesä 2016 sesongin väliin jäämistä, mitä tulee muotiin ja vaatteisiin. Kun uusi tulokas on poika, ei lasten vaatteitakaan ole tarvinnut hankkia - olen säilyttänyt kaiken, mitä esikoiselle on hankittu. Ainoa suurempi must have ostos tulee olemaan tuplavaunut, joista kirjoittelen myöhemmin.

Olenkin keskittynyt päivittämään kosmetiikka ja ihonhoitotuotteitani nyt kun vaateostokset eivät ole ajankohtaisia. Minulla on ollut listalla useita eri tuotteita ja merkkejä, joita olen halunnut kokeilla ja nyt siihen on ollut oiva tilaisuus.

Minulla on perusvarasto hyviä meikkisiveltimiä, mutta olen halunnut kokoelmaa hieman kasvattaa ajanpuutteen (ei jaksaisi koko ajan olla siveltimiä pesemässä) ja kokeilunhalun vuoksi. Zoevan ja Real Techniquesin siveltimet ovat olleet hankintalistalla jo jonkin aikaa ja helpomman saatavuuden vuoksi päätin jälkimmäisiä ensiksi kokeilla.


Tähän Core Collectioniin kuuluu neljä sivellintä: contour brush, pointed foundation brush, detailer brush ja buffing brush. Näistä neljästä olen ollut erityisen ihastunut kahteen vasemmanpuoleiseen, eli contour brushiin ja pointed foundation brushiin. Kaksi oikeanpuolimmaista ovat puolestaan jääneet kaappiin, vaikkeivät sinänsä mitään huonoja siveltimiä olekaan. En vain ole löytänyt niille vielä käyttötarkoitusta.

Olen itse asiassa levittänyt meikki/bb-voiteen tuolla varjostusten tekoon tarkoitetulla siveltimellä, kun taas pointed foundation brush on toiminut erinomaisesti peitevoiteen levittämisessä. Siveltimet ovat pehmeää keinokuituharjasta ja niillä saa aikaan luonnollisen meikkipohjan nopeasti ja vaivattomasti. Plussaa on myös se, että keinokuituharjas toimii hienosti haluamallani tavalla, eli pesen meikkivoidesiveltimen aina ennen käyttöä, puristan ylimääräiset vedet kasvoliinaan ja käytän sivellintä aina hieman kosteana ohuen meikkipohjan aikaansaamiseksi. 

Sivellinsetti maksaa nyt ainakin Ninjassa pari kymppiä, joten neljän siveltimen hinta-laatusuhde on mielestäni erinomainen, vaikkeivät nämä siveltimet nyt ihan sieltä luksussiveltimien kategoriasta itseään löydäkään. Pientä miinusta siveltimille tulee mielestäni rumasta ja turhasta säilytyskotelosta. Tai no, miksei se matkakoteloksi ole ihan hyväkin, mutta ruma ja halvan näköinenhän se on. Yhdessä siveltimessä oli myös yksi ylipitkä harjas, jonka jouduin leikata ja muutamalla ensimmäisellä käyttökerralla sivveltimistä lähti hieman karvoja. Nyt muutaman pesun jälkeen karvoja ei ole enää lähtenyt. Nuo nyt ovat kuitenkin tosi pieniä juttuja siihen verrattuna, että erityisesti tuo contour brush on tällä hetkellä yksi parhaimmista siveltimistäni.

Yhteenvetona voisi siis sanoa näiden olevan hyviä, laadukkaista perussiveltimiä! Suosittelen.

Shopping list

Nyt on taas se aika, jolloin kaupunki on täynnä keltaisia kasseja ja suusta suuhun kulkeutuvia tarinoita ryysiksestä, kyynärpäitään käyttävistä, keski-ikäisistä rouvista ja huippulöydöistä.

Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä Hulluille Päiville vaunujen kanssa onneani yrittämään, mutta keltaisen kuvaston kyllä läpi selasin ja aamulla tilauksen verkkoon naputtelin.


Ted Baker on yksi lempimerkeistäni, jonka suloisen naiselliset vaatteet ja asusteet jaksavat ihastuttaa.  Rusettikorusarjasta tarjolla oli vaaleanpunainen ja musta vaihtoehto. Päädyin vaaleanpunaiseen ihan sen vuoksi, että ajattelin niille tulevan enemmän käyttöä - mustat rusetit kun olisivat jotenkin huomiota herättävämpiä, vaikka varsinkin tuossa rannekorussa kauniilta näyttivätkin. Kaulakorun jätin tilaamatta, kun en halua nyt ihan rusettilinjalle lähteä.

Methodin puhdistusaineet ovat minulle jenkkivlogien kautta tuttuja ja nyt huomasin niitä Suomestakin löytyvän. Ovat ilmeisesti tosi hellävaraisia ja luonnonmukaisia, mikä on pikkulapsiperheessä plussaa. Miehenkin tarpeita ajattelin. Noille kahdelle pienemmälle piipertäjälle ei sen sijaan kuvastosta oikein mitään löytynyt.

Oikein stressitön Hullut Päivät kokemus siis täällä! Sokoksen 3+1 päivien paketin noudin puolestaan pakettiautomaatista eilen. Sieltä kuoriutui ihonhoitotuotteita, jotka testailen tässä rauhassa ja kirjoitan tietysti arviot tänne blogin puolellekin. Mainittakoon nyt, että hankin elämäni ensimmäisen "ryppyvoiteen". Huhhuh! Tästäkö se vanhuus sitten alkaa.. :D

Ihanaa keskiviikkoa!
xo

Juhlintaa

Helsingin sää noudatteli pääsiäisen sanomaa täydellisesti. Synkkää, sumuista loppuviikkoa seurasi aurinkoiset, keväiset pääsiäispäivät.

Jokaiselle päivälle riitti jotain kivaa tekemistä - pikkulapsiperheessä kun yleensä riittää se yksi suurempi meno/tapahtuma per päivä, jos haluaa kaiken menevän pehmeästi. Mieheni ja poikani synttäreitä juhlittiin perjantaina, lauantaina suunnattiin Snadistadiin, sunnuntaina ravintolaan pääsiäisaterialle ja maanantaina Haltialan kotieläintilalle. Joka päivä ulkoiltiin ja nautittiin yhdessäolosta. Nyt ulkoiluun onkin tullut aivan uusia ulottuvuuksia kun B on oppinut kävelemään ja hiekkalaatikkoleikitkin kiinnostaa. Äitiä tietysti kauhistuttaa suuhun salaa välillä työnnetty hiekka ja säännöllisen epäsäännölliset muksahdukset, joista on onneksi aina selvitty pusuilla ja haleilla. Olen yrittänyt ottaa sekä hiekan syöntiin, että liikkumaan oppimiseen sellaisen rennohkon suhtautumistavan - valvon, että mitään vakavampaa ei pääse tapahtumaan, mutta annan kokeilla ja oppia itse.


Synttäriteema kietoutui löyhästi Peppa Pig (Pipsa Possu) lastenohjelman ympärille. Viirejä ja koristeita printtasin George possusta ja kakuksi miehen kanssa taiteilimme Georgen dinosauruslelun. Koristelussa mukana oli tietysti myös pääsiäisteemaa tipuineen ja pupuineen. Sankari oli oikein tyytyväinen lahjoihinsa, vaikka kakku ei maistunut - ei vielä ymmärrä pieni makean päälle.

Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu! Todellinen lähtölaukaus kevääseen.

koti myyntiin

Ihanaa naistenpäivää! Meillä täällä Suomessa tulee helposti mieleen ajatus, että mitäs me tässä nyt naisia juhlitaan. Meillä on täällä kaikki niin hyvin! No naisethan ovat paitsi ihania ja juhlinnan arvoisia, kuten miehetkin, ei monessa paikassa kanssasiskoilla mene niin hyvin kuin meillä täällä. Tämän vuoden naistenpäivän teema onkin sukupuolten tasa-arvo.


Kuvan ruusukimppu ei ole minun naistenpäiväkimppuni, vaan kukkapuskia ostettiin meidän asuntomme valokuvausta varten. Kyllä, aiomme laittaa vihdoin ja viimein, lähes vuoden jahkailun jälkeen asuntomme myyntiin. Me palkkasimme ammattikuvaajan ottamaan asunnosta kunnon kuvat ja muutaman päivän siivousurakan jälkeen kuvaaja sitten tänään asuntomme ikuisti.

Kuvausta varten tavaran karsiminen on kuulemma tärkeämpää kuin varsinainen siivous - ihan perussiivous riittää, kunhan kaikki mahdollinen ylimääräinen tavara on kuvista pois. Tosin metallipinnat on kuulemma hyvä kiillottaa kunnolla. Meillä oli aluksi ajatuksena palkata siivoojat kuvausta silmällä pitäen, mutta edellisen kuultuamme päätimme siivota itse nyt ja ottaa ammattisiivoojat sitten näyttöjä varten. Meillä tietysti homma vähän paisui ja aika hampaat irvessä täällä on paikkoja puunattu viimeisen päälle. Täytyy sanoa, että lasten kanssa, raskaana taloa rakentaville ja suuria remontteja tekeville nostan hattua - hyvä jos paukut riittää tähän nykyiseen härdelliin. Mustaa valkoisella ei ole liittyen uuteen kotiin, mutta katsellaan. Kerron, kun uusi koti meille varmuudella löytyy!

Nyt aion kellahtaa hetkeksi sohvalle ja ottaa pienet torkut. Iltaruoka on jo valmista, vauva nukkuu ja mies tulee vasta tunnin, parin kuluttua kotiin. #parastajustnyt #äitionvähänväsynyt

xo

23+0

Ovat siis viikot, joilla nyt toisen raskauteni osalla mennään. Hassussa raskausmaailmassa puhutaan siis, että olen viikolla 24. Masu kasvaa hyvin, eikä mitään suurempia ongelmia ole onneksi eteen sattunut.

Tämäkin raskaus sai alkunsa hyvin nopeasti siitä päätöksestä, että uutta lähdetään yrittämään. Esikoinen teki imetyslakon nelikuisena, ja aika pian sen jälkeen alkoivat kuukautiset kohtuullisen säännöllisenä. Sen kummempia vippaskonsteja ei tarvittu - puhelimessa minulla on tosin applikaatio, jonne merkkailen kiertoni ja joka myös kertoo otollisimmat päivät tulla raskaaksi.

Olin aika varma, että vauva oltiin alulle saatu, mutta paria päivää ennen en saanut testiin viivoja, toisin kuin esikoisen kohdalla. Taisin plussata vasta muutaman päivän kuukautisten oletetun alkamispäivän jälkeen. Ensimmäisiä raskausoireita minulla oli paine, joka tuntui erityisesti B:tä nostellessa. Toki siinä sitten pienellä viiveellä tulivat pahoinvoinnit, väsymykset ja flunssakierre - jokainen pöpö tuntui tarttuvan. Aika rämpimistä tuo alkuraskaus nyt jälkikäteen katsottuna oli - väsytti, yökötti, oli kipeä ja apea olo.



Tällä hetkellä voin taas tosi hyvin. Flunssattomuutta on kestänyt useampi viikko ja pahoinvointi loppui aika lailla tasan toisen kolmanneksen alettua. Pieniä selkäkipuja on välillä kun esikoista joutuu vielä niin paljon nostella, kannellakin. Masun kasvaessa on taas muutamana iltana närästys tullut tutuksi. Aika saman tapainen raskaus siis kuin ensimmäinenkin, jos ei alkuraskauden astetta rankempaa luonnetta lasketa. Samat oireet ja fiilikset hyvin pitkälle.

Toisessa raskaudessa on toki haasteensa. Kun esikoinen on vielä niin pikkainen, ei elämää voi järjestellä niinkuin ensimmäisen raskauden kohdalla. Meille sattui esimerkiksi alkuraskauden aikaan sekä minun, että B:n flunssat ja voin kertoa, että oli kyllä uuvuttava kokemus potenssiin kymmenen. Päivät touhutaan pikkaisen ehdolla ja yöllä omien vaivojen lisäksi saattavat ne ensimmäisen lapsen tarpeet pitää hereillä. Onneksi B on aika hyvä nukkuja.

Vinkkejä toista lapsesta pian ensimmäisen jälkeen haaveileville.. Unikoulut ja nukkuminen kuntoon hyvissä ajoin ennen toisen syntymää. Me pidimme B:lle unikoulun 7kk iässä, jonka jälkeen ei yömaitoja ole annettu kuin vain kipeänä ollessa. Hyvät rutiinit ja terve parisuhde (jossa molemmat osallistuu) auttavat. Meille on ollut selvää alusta asti, että haluamme useamman lapsen ja ne tehdään nyt lähivuosina. Tämä on varmasti vaikuttanut omaan kasvatusajatteluuni niin, että yritän aina löytää keinot, millä arki toimii sujuvammin. Siis, miten unet maistuvat parhaiten kaikille perheen jäsenille, miten syöminen ja arjen rutiinit sujuvat sutjakimmin. Ja tietysti, miten vauva on onnellisin ja tyytyväisin.

Tosi tosi tärkeää on muistaa aina myös se, että äidin ja isän täytyy myös jaksaa. Meillä molempien yöunet vauvan tiheän heräilyn aikana varmistettiin aikarajalla - minä hoidin illan ja yön heräämiset tiettyyn kellonaikaan saakka ja mies sen jälkeen. Mentiin myös ensikuukausina tosi aikaisin nukkumaan. Vauva nukutettiin omaan pinnasänkyyn, koska me (minä ja vauva) nukuimme paremmin niin. Vauva kyllä nukkui vieressäkin, mutta imetys olisi tuolloin jatkunut lähes läpi yön ja minä sen myötä valvonut. Uskon siihen, että ottamalla vähän omaa aikaa ja ajattelemalla perheen kokonaishyvinvointia lapsikin voi parhaiten. Väsynyt, masentunut äiti hajoavassa parisuhteessa ei liene mikään ideaali. Minä olen ottanut omaa aikaa harrastamalla pilatesta ja tarjoamalla itselleni pientä hemmottelua (esim. kampaaja, ripsihuolto jne.). Annan miehelle päävastuun lapsesta hänen tullessaan töistä - toki itsekin autan ja osallistun, mutta esimerkiksi pojan iltarutiinit mies hoitaa kylpyineen ja puuroineen. Meillä vauva menee jo seitsemän maissa (usein vähän jälkeen) nukkumaan, joten näin tekemällä miehelle ja pojalle tulee vähän sitä yhdessä vietettyä aikaa muutenkin kuin viikonloppuna. Ilta taas on minun ja mieheni yhteistä aikaa, mikä sekin on tosi tärkeää.


Kaiken kaikkiaan voin kiitollisena sanoa, että meillä on mennyt asiat poikkeustilanteita lukuunottamatta (sairastelut yms.) tosi hyvin. Olen aina yrittänyt pitää vauvalla hyvät rutiinit ja vaihtanut niitä uusiin kun on alkanut tuntumaan, että entiset eivät enää toimi. Esimerkiksi päiväunien kanssa täytyy tietysti vauvan kasvaessa muutoksia tehdä. Myös säännölliseen kiinteiden nauttimiseen siirtyminen vaikuttaa rutiineihin. Vauvat rakastaa kun päivässä on jokseenkin säännöllinen rakenne.

Toisen lapsen tuleminen tähän kuvioon toki jännittää, vaikka luottavainen kaiken hyvin menemiseen olenkin. Ensimmäiset kuukaudet ovat varmasti haastavia yöheräilyineen. Se alku vain on niin omanlaista aikaa - ihanaa, herkkää, väsyttävää. Jännittää myös esikoisen kahden vuoden uhman tuleminen sitten joskus, oman jaksamiseni rinnalla. Paljon mietin myös sitä, miten pystyn tarjoamaan riittävästi läheisyyttä ja virikkeitä molemmille. Toisaalta taas on aika varma olo, kun nyt jo tietää miten kaikki menee. Osaa laittaa asioita perspektiiviin ja aika pian lapsista on sitten jo seuraa toisilleenkin.

Vauva-aika vilistää ohitse niin nopeaa. Meidän "vauva" on jo touhukas taapero, muutaman viikon päästä yksi vuotias! Voi rakasta, kesällä sitten isoveli..


Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Se tuli tervehtimään
Ei se pitkäksi jää
Siis sulje jo muut
Anna itsesi nyt

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Kaikki oikein on nyt
Olet selviytynyt
Muistatko silloin
Sua itketti illoin

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni

Ei toistoa saa
Variointeja vaan
Juuri tällaista kauneutta
Ei saa samanlaista

Tartutaan kii
Painetaan sydämiin

Tämä hetki
Tämä onni

Chisu - Onni

February favorites

Ihanaa perjantaita ystävät! Viikonloppu on jo täällä ja kuun loppukin häämöttää. Sainkin inspiraation koota taas yhteen helmikuun suosikkejani.


H&M:n off the shoulder topin tilasin harmaana ja valkoisena. Mammamallistojen vaatteet eivät usein jaksa innostaa, mutta kivasti olisi raskausaikanakin mukavaa pukeutua. Päädyin tilaamaan H&M:n mammafarkkujen lisäksi normaalista mallistosta muutaman tuollaista ribbitrikoota olevan yläosan kun ne olivat jossain tarjouksessa. Ajattelin, että eipä haittaa vaikka ne raskauden aikana sitten venähtävät kun hinta oli alle 10€. Malli on olkapäät paljastava ja itse asiassa todella kaunis pyöristyvän vatsan kanssa. Näitä olen pitänyt aina kun ne eivät ole pesukorissa olleet.

Lumenen hyaluronitiivisteestä kirjoittelinkin edellisessä postauksessa. Se on ollut ahkerassa käytössä ja suosittelen ehdottomasti tuotetta kokeilemaan!

Olen jo vuoden ajan etsiskellyt kansiota, minne keräillä hääkuvat ja muistot. Halusin laadukkaan albumin, jonka lehdet ovat valkoista kartonkia. Halusin aukeamalle mahtuvan useamman kuvan ja kuvien lisäksi kansioon liimailen muutamia muitakin muistoja. Mm. vieraiden meille kirjoittelemia elämänohjeita ja terveisiä. Muutaman kerran olen meinannut sortua johonkin vähän sinne päin olevaan, mutta onneksi jaksoin odottaa, sillä netistä onnistuin sen täydellisen loppujen lopuksi löytämään. Walther Ti-Amo albumin tilasin Tampereen Potrettipajalta. Mitat (28,5x30) ja sivujen määrä (60) olivat meille sopivat ja muutenkin albumi näyttää laadukkaalta, joten en malta odottaa sivujen täyttämistä. Sain yhdeksi joululahjaksi kuvatulostimen, jolla aion studiokuvien kaveriksi tulostaa kuvat vihkimisestä ja hääjuhlasta.

Olen aina rakastanut mämmiä ja aloitan sen syönnin hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Pääsiäisen jälkeen kun sitä ei tule enää ostettua. Toista rasiaa nyt vedellään. Sokerin ja kerman kanssa se on mielestäni parasta.

Ripsipidennysten kanssa ei voi käyttää öljypohjaisia putsareita ja nyt ripsistä luovuttuani olen taas nauttinut The Body Shopin Camomile sarjan puhdistusvoista. Tuote on kuin pieni kasvohoito. Saan kasvohieronnan kun pyörittelen voiteen naamalle, puhdistuksen kun vesitilkalla tuon jälkeen tuotteen vaahdotan ja lopuksi ihanan hemmottelun kun lämpimällä, kostealla kasvopyyhkeellä tuotteen ja meikit kasvoilta pyyhkäsen.

Olen siinä mielessä tylsä tyyppi, että käytän kynsilakkoja pääosin vuodenaikojen mukaan. Talvella neutraaleja sävyjä, punaista ja tummia maan sävyjä, keväällä ja kesällä pinkkiä, korallia ja muita kirkkaan raikkaita värejä. Kikon kesäisen koralli lakka sävyssä 358 löytyy tälläkin hetkellä varpaankynsistä.

Nomination My BonBons sarjan rannekoru on ollut nyt paljon käytössä. Se on mielestäni ihana arkikoru - rannekkeen pituuden saa säädettyä juuri omalle ranteelle sopivaksi, jolloin sen päällä olon voi unohtaa (miellyttävä ominaisuus korussa). Se toimii hätätapauksessa vauvan viihdyttäjänä ja sopii kivasti lähes kaikkien asujeni kanssa.

Niin.. ja kukkasia täytyy olla keväällä kodissa! Kesällä niitä näkee ulkona riittävästi, mutta keväällä todella kaipaa jo ripausta kesän lupausta lisääntyvän valon ja pidentyvien päivien rinnalle.

Uusi suosikki - Lumene Bright Now Vitamin C Hyaluronic Essence

Minulla on ollut käytössä ihan perushyvät ihonhoitotuotteet Malu Wilziltä. Talvi vain vaati tänäkin vuonna veronsa ja iho tuntui kaipaavan hieman jotain ekstraa. Muutaman sosiaalisen median suosituksen innoittamana nappasin kauppareissulla koriin Lumenen hyaluronihappoa sisältävän tiivisteen.




Ongelmani liittyivät lähinnä ihon hehkun menettämiseen ja poskien pintakuivuuteen. Hyaluronitiiviste lupaa heleyttää ja silottaa ihoa. Se neuvotaan levitettävän iholle ensimmäisenä, ennen seerumia ja voidetta.


Tehotiivisteessä on miellyttävä, Lumenen Vitamin C -sarjalle tyypillinen sitrustuoksu. Olen käyttänyt tuotetta nyt aamuin illoin, neljä tippaa kasvoille ja kaksi muistaessani kaulalle. Pidän kovasti tuotteen annostelupipetistä, joka mahdollistaa juuri oikean määrän annostelun kunkin ihon tarpeiden mukaan. Tuotteen imeytymisessä menee muutama hetkinen, mutta se ei jätä iholle mitään öljyistä tunnetta.

Minun on hyvin hyvin vaikeaa keksiä tuotteesta mitään negatiivista sanottavaa. Parin kympin alapuolella olevassa hintaluokassaan tuote on ehdottomasti yksi parhaimmista. Minun iholleni se on ainakin tehnyt juuri sen, mitä tuotteelta lähdin hakemaankin. Ihoni näyttää taas kauniin kirkkaalta ja kuivuus on hävinnyt. No, tuosta silottavuudesta en nyt osaa sanoa oikein mitään.. Ehkä sillä rintamalla ei kannattane ihmeitä odottaa.

Suosittelen siis tiivistettä kaikille, joita tuoksu ei häiritse! Aion ostaa jatkossakin ja ajattelin hankkia muutaman purkin myös lahjapaketteihin tuikattavaksi.



Hiukset hyvin, kaikki hyvin

Päivät vilistävät ja kevät lähestyy hurjaa vauhtia. Monellakin tapaa meidän perhe elää nyt jännittäviä aikoja.

Meidän vauva täyttää maaliskuussa vuoden. Vuoden! Kovasti opetellaan kävelemään ja askelia ilman tukea jo otetaankin. Tasapainon kanssa on vielä hieman niin ja näin, joten tämä kehitysvaihe vaatii vanhempien tarkkaavaista silmää ja jatkuvaa läsnäoloa. Pieni touhupetteri haluaisi tietysti olla koko ajan liikkeessä, eikä lattialla leikkiminen oikein kiinnosta kymmentä minuuttia pidempään. Mutta voi sitä intoa ja onnistumisen riemua!

Mahassa oleva asukki on hänkin jo alkanut osoittamaan merkkejä itsestään. Potkut tuntuvat jo hyvinkin ja maha kasvu on ottanut jonkinlaisen pyrähdyksen. Jännittää kyllä, minkälainen pallo mahasta tällä kertaa muodostuu. Sukupuolikin vauvalle selvisi rakenneultrassa - niin siinä vain kävi, että miesvalta meidän taloudessa vahvistuu. Poikahan siellä, kuten vähän aavistelinkin. Voin vain kuvitella minkälainen parivaljakko noista kahdesta piiperosta muodostuu. Huhhuh, siinä on varmasti äidillä tekemistä. Hyvässä ja pahassa.



Uuden kodin etsiminen on edelleen käynnissä, siitä päivittelen heti kun jotain konkreettista on teille kertoa. Oman asunnon myyntiprosessi polkaistaneen viimeistään ensi kuussa käyntiin. Siinäpä taas hommaa näyttöjen järjestelemisineen ja muine kiemuroineen. Olen stressannut jo siivoiluista ja muista kun olemme paria välittäjää pyytäneet asuntoa katsomaan ja kilpailuttaneet heidän palveluitaan. Pitänee harkita siivoojan palkkaamista näyttöihin, niin ei nouse stressikäyrät  liian korkealle tasolle.

Oi niin, hiusten väri on vihdoin ja viimein nyt just eikä melkein. Monta epäonnista kampaamokertaa se vaatikin. Nyt jouduttiin aika paljon paikkailemaan edellisten virheitä. Prosessi vaati jo aika pitkiksi ehtineiden hiusten kunnollisen tasauksen (taas ollaan polkassa), kolme tuntia istumista ja muutaman satasen rahaa. Mutta olipa se sen arvoista. Vaaleista hiuksista on usein vaikeaa saada hyvää kuvaa valon lämpötilan muuttaessa sävyä kovasti. Tässäpä kuitenkin yksi näpsäisy, jossa parhaiten mielestäni uusi väri tulee ilmi heti värjäyksen jälkeen. Kylmää ja vaaleaa toivoin, sitä myös nyt sain:


Tuo pieni violetin vivahde hävisi ensimmäisessä pesussa. Nyt vain kasvattelemaan pituutta takaisin ja toivottavasti ei pituuksien väriin tarvitse enää juurikaan puuttua, vaan päästään värjäilemään vain tyveä tulevaisuudessa.

Sellaista meille tänne. Nyt keittelemään kahvia, jonka toivottavasti ehdin vielä juoda ennen murusen heräämistä päikkäreiltä. Ihanaa torstaita kaikille! xo

Something new

Kevätsiivous on alkanut täällä blogissa(kin)! Pientä päivitystä on tapahtunut mm. ulkoasun suhteen, joka vielä vaatii hieman viilausta. Toivottavasti tämä uusi, yksinkertaisempi layout miellyttää teitä yhtä paljon kuin minua.


Meillä viikonloppu lähti käymään vauvan kuumeella, joka onneksi helpotti nopeasti. Vielä tuntuu kurkku olevan kipeänä, mutta muuten suunta on parempaan. Käytiinpä sunnuntaina taas yhdessä talonäytössä. Vakavasti tuota nyt harkitaan, katsotaan miten käy!

Ihanaa, alkavaa viikkoa kaikille!!

xo

January favorites

Suosikeista pitäisi puhua enemmänkin. Tuotearvosteluita on kiva tehdä, mutta mielestäni usein mielenkiintoisempaa ja hyödyllisempää on, kun bloggaajat ja vloggaajat kertovat suosikkituotteistansa. Minun tammikuuhuni kuului tällaisia.. sanotaanko vaikka lifestyle suosikeita:


Ostin itselleni Urban Decayn Naked luomiväripaletin joulukussa, mutta tuolloin sitä ei tullut käytettyä matkustelun ja sairastelun vuoksi. Nyt paletti on saanut paljon käyttöä. Ihana arkipaletti ehkä yhdellä miinuksella. Aivan varauksetonta ihailua eivät nämä luomivärit minulta saa, sillä ne varisevat hieman. Erityisesti kimaltavammat sävyt. Tämän voi toki estää kopauttamalla sivellintä ennen levitystä ja käyttämällä hyvää pohjustustuotetta. Mutta sävyvalikoima on tietysti neutraaleja luomivärejä rakastavalle täydellinen.

Exuviancen Heel Repair voide on ainut jalkavoide, joka saa talven kuivattamat kantapäät sileiksi ilman raspia. Eron näkee jo muutamassa päivässä. Sain tuotteen joskus blogin kautta, mutta purkin loppuessa investoin tuotteeseen kyllä uudelleenkin.

Nars Orgasm poskipuna on ainut tällä hetkellä omistamani poskipuna. Tein nimittäin pienen siivouksen meikkikaappiini KonMari kirjan innoittamana. Sävy sopii käsittääkseni aika monelle ja sillä saa loihdittua eloa vähän väsyneemmänkin äidin kasvoille.

Gina Tricosta noin vuosi sitten ostamani kaulakoru on päässyt oikeastaan vasta nyt kunnolla käyttöön. Kuvasta ei ehkä näe, mutta nuo pienet emaloidut kolmiot ovat sellaista nudepersikan sävyä, joka sopii kauniisti yhteen lähes minkä tahansa kaapistani löytyvät yläosan kanssa.

Appelsiinit! Ympyröiksi siivutettuna, hunajalla ja kanelilla maustettuina. Täydellisiä flunssasairastajan herkkuja.

Chanelin Rouge Coco Shine huulipuna sävyssä 477 Rêveuse on my lips but better tyyppinen puna, joka saa huulet näyttämään kauniin täyteläisiltä ja kosteilta ilman sitä huulipunamaista ulkonäköä. En osaa sitä paremmin selittää, mutta luulen, että näissä Coco Shine punissa on hieman vähemmän pigmenttiä, jolloin lopputulos on luonnollisempi. Täydellinen arkipuna.

Michael Korsin Cindy laukusta pidän koko ajan enemmän ja enemmän. Väri, koko ja ulkonäkö viehättävät tällä hetkellä todella paljon. Ehkä senkin vuoksi kun edellinen arkilaukkuni on aika tavalla tämän vastakohta - tumma, suuri ja säkkimäisempi.

Tällä hetkellä minulla on aikaa lukea lähinnä illalla ja vauvan päikkäreillä. Kovin syvällisten teosten sijaan olen lueskellut nyt kevyempää kirjallisuutta ihan senkin vuoksi, ettei minulla ole aikaa niin uppoutua lukemiseen. Keskeytys voi tulla millä hetkellä hyvänsä. KonMarista kirjoittelinkin jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää.


KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika

Sehän olisi sitten taas perjantai. Kaunis, kylmä ja valoisa. Sanotaan, että raskaus alentaa vastustuskykyä ja allekirjoitan tämän täysin. Täällä sairastetaan taas vaihteeksi flunssaa. Vauva päätti tällä kertaa liittyä myös seuraani sairastamaan. No kyllä tästäkin selvitään!

Tilailin tässä muutama päivä sitten Adlibriksestä KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika kirjan. Korni nimi, myönnettäköön, mutta olihan se pakko lukea kun viimeisen vuoden aikana olen siitä yhdestä jos toisestakin suunnasta kuullut. Ahmin kirjan läpi eilen illalla ja tänä aamuna. Helppoa, kevyttä luettavaa.


Ihmiselle, joka ei koskaan ole suurempaa organisointiprosessia kotonaan tehnyt, tuo kirja varmasti paljonkin uusia ulottuvuuksia. Itselleni mielenkiintoisia ajatuksia kirjassa olivat mm. tavaroiden karsiminen perustuen intuitioon pikemminkin kuin järkeen (tuottaako esine minulle iloa?) ja tiettyjen tavararyhmien karsiminen kerralla pikemmin kuin vaikkapa tietyn huoneen tai komeron siistiminen.

Marien siivous ja järjestämismetodi perustuu näin pelkistetysti muutamaan eri vaiheeseen. Ensin mietitään sitä elämäntyyliä, mitä muutoksella haetaan. Sen jälkeen karsitaan tavarat tavararyhmittäin perustuen tavaran antamaan ilon ja onnen tunteeseen. Viimeiseksi jäljelle jääneille tavaroille etsitään oma paikka, jolloin uusi järjestys myös säilyy jatkossa. Lopputuloksena ideaalisti koti, jossa on aina siistiä ja joissa sinua ympäröivät ne asiat ja esineet, joita todella rakastat.

Itse olen nykyään aika hyvä luopumaan tavaroista, jotka eivät enää tuota iloa. Annan mielelläni itselleni turhia tavaroita eteenpäin, eikä tunnearvoa kantavistakaan tavaroista tuota kovin suurta tuskaa erota. Tavarat ovat tavaroita, muistot pysyvät mielessä, eikä tulevaisuuden jokaiseen mahdolliseen tarpeeseen ole järkevää varautua säästämällä kaikkea vielä käyttökelpoista. Mieheni suhtautuminen tavaroihin on hieman erilainen, mutta yhteen muuttaessamme sain raivata kaappeja aika vapaasti ja turhan laittamista eteenpäin olemme jatkaneet tässä matkan varrella kaiken aikaa. Yhdessä, molemminpuolisten kompromissien kautta asiat rakentuvat tälläkin saralla. Nimimerkillä varastossa on vieläkin piuhakasoja, joiden käyttöarvoa suuresti epäilen.

Uuteen kotiin muutamme toivottavasti ennen kesää ja tämän takia tämänkin kirjan aihepiiri on nyt ollut paljon mielessä. En halua uuteen kotiin turhaa painolastia ja toisaalta haaveilen lisätilan tuomista mahdollisuuksista organisoida arkeamme huomattavasti nykyistä tehokkaammin.

Mutta niin.. Vuoden vaihtuessa moni haluaa jollain tavalla uuden alkua. Miksei siis dieetin ja kuntosalin lisäksi laitettaisikin kaapit ja komerot ojennukseen. Erottaisiin turhasta painolastista. Vaikka sitten Marien oppeja noudatellen, jos ne inspiroivaksi kokee.


Professional Blog Designs by pipdig