Best kind of news

Ihana joululoma perheidemme kesken on vietetty ja sunnuntaina ajelimme takaisin kohti Helsinkiä. Maanantaina vuorossa oli nimittäin jotain tärkeää. Ensimmäinen ultra. Kyllä, odotamme toista pienokaista kesällä saapuvaksi.


Sielläpä hän potki, heilutteli käsiään ja pyöriskeli niin vikkelästi, että ultraa tekevän hoitajan oli välissä vaikeaa mukana pysyä. Hörppi päälle lapsivettä kun jumppaaminen alkoi janottamaan. Ihana pikkuinen!

Minä olen juuri siirtymässä raskauden toiselle kolmannekselle ja olotila alkaa olla huomattavasti parempi. Väsymys ja pahoinvointi alkavat olla historiaa. Jäljellä on enää flunssa, jota onkin tässä sairastettu enemmän tai vähemmän jo kuukauden päivät. Mutta voiton puolella siis näin omaa vointia ajatellen. Blogin puolella on siis ollut vähän hiljaisempaa, kun olen keskittänyt energiani rippeet esikoisen kanssa touhuamiseen. Nyt kun elämä alkaa taas voittamaan, alkanee postauksiakin useammin tipahtelemaan.

Moni ihminen on kertoessamme uutisen onnitelleet tietysti lämpimästi, mutta toivottaneet samaan hengenvetoon tsemppiä. Ei kuulemma käy arki kahden pikkuruisen kanssa kateeksi. Itse en osaa ajatella asiaa noin. Lapset ovat suuri siunaus, jotka toki ottavat paljon, mutta antavat myös vastineeksi ihan valtavasti. Tiedossa on siis pari varmasti hektistä ja kiireistä vuotta, mutta meillä on hyvä tiimi miehen kanssa. Tietysti hyvät kokemukset ensimmäisen kanssa ovat tasoittaneet tietä toiselle.

Sellainen joululahja siis täällä. Maailman paras!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig