Ooops I shopped again!!

Voi mitä houkutuksia taas tielle osui! Odd Mollyn nettisivuille oli tullut ihania, uusia juttuja. Aiemmin missaamani Top-Drawer cardigan oli tullut takaisin uusissa sävyissä. Olin ollut aikeissa ostaa sen puhtaan valkoisena, mutta en sitä ole koossani onnistunut enää mistään löytämään. Niinpä uusista sävyistä tilasin itselleni hieman epätyypillisen värin. Se on nettisivuilla nimetty onioniksi, eli sipuliksi. Ihan kuvaava nimi ja sävy sopii mielestäni niin mustien, valkoisten kuin sinistenkin alaosien kaveriksi. Eli lähes kaikkien housujen kanssa, mitä vaatekaapistani löytyy.

//It is hard because all of the temptations this beloved season brings when it comes to fashion. Let's take Odd Molly and their beautiful new pieces I just had to get. There are still some things I would want but I had to draw the line somewhere. Top-drawer cardigan has been on my wish list for a long time. I originally wanted it pure white but I missed that bandwagon. They sold out so quickly. Now they have the same cardigan in new colors and I picked this beautiful beige color.



Toinen tilaamani yläosa onkin jotain todella ihanaa. Tämä tuli nettiin pari päivää sitten ja lähes heti hennon vaaleanpunaisesta sävystä olivat pienemmät koot loppu. Näiden kivojen kanssa saa siis olla tosi tarkkana. Halusin kuitenkin itselleni tuon tummanharmaan puseron. Ajattelin sen olevan täydellinen mustien tekonahkaleggareiden ja uusien korkeavartisten tennareiden kanssa.

Nyt saa kyllä olla minun shoppailuni vähän aikaa tässä. Tai no.. yksiä leggareita Odd Mollylta vielä haikailen, mutta täytyy vähän harkita. Ja haluaisin kyllä tuon neuleen kanssa jonkin kivan, vaalean pitsisomisteisen topin.. Ehkä ensi kuussa sitten.

//The other top I ordered is just divine. They came out in their website few days ago and already that light pink color has been sold out in smaller sizes. Luckily I wanted that dark grey color anyway!

I have shopped a lot lately so I think it is time to have some break now. But there is still a pair of leggings I dream about. And I need some lace camisole underneath that cardigan. So maybe next month..

Guess what!?!

Se vaati tänä aamuna hieman enemmän. Kaksi kahvikuppia normaalin yhden sijaan. Haukottelua, hitaasti hipsuttelua pyjamassa. Herääminen siis. Olimme nimittäin pitkän viikonlopun reissussa. Reissun päätarkoitus oli uuden tulokkaan näkeminen, mutta mahtuipa viikonloppuun niin sukulaisten tapaamista kuin hääpäivän juhlintaakin.

Vauva päätti palkita kotiin paluun nukkumalla ensimmäistä kertaa läpi koko yön - lähes seitsemään saakka. Sinne kuuden pintaan on kerran tai pari taidettu nukkua, mutta sanokoon neuvolan täti mitä hyvänsä, meidän aamu alkaa aikaisintaan vasta klo 6:30. Superkuuta ei täällä herätty katsomaan.

Kotona odotteli kaksi pakettia. Toisessa oli ring light, joka lupailee videoiden tuloa jälleen mukaan kuvioihin. Toisessa ne kengät, jotka osottautuivat odotettuakin kivemmaksi:


Se, mistä en ollut tilatessa varma, olivat nuo tennareiden valkoiset pohjat. Guessilla on näistä mustapohjainenkin malli, mutta ne eivät ole näiden lailla nahkaa. Pohjien valkoisuus ei häiritse näin livenä yhtään - päin vastoin. Ihanat!!

-

Matkalaukkujen purkamista, pyykin pesua ja henkisesti valmistautumista illan pilatekseen. Jäätelökakunkin olen lupautunut pyöräyttämään huomiseen mammatapaamiseen, joten siinäpä se hitaasti alkanut päivä taitaa mennäkin.

Oikein ihanaa syksyistä maanantaita!! xo

Onko aina pakko olla järkevä?

Minun ruskeat välikausinilkkurini vetelevät viimeisiään. Ajattelin hankkia niiden tilalle mustat vastaavat. Tiedättehän, nahkaiset ja järkevällä korolla varustetut, kaiken kanssa sopivat peruskengät. No, tilasin sitten nämä:


Perusteluja..

  Ei aina jaksa olla niin järkevä.
  Naapurin tytöllä oli tuollaiset High top lenkkarit ja näyttivät tosi hyvältä.
  Nahkaahan nuokin ovat. Ja vielä mustat sellaiset.
  Menevät ainakin pillifarkkujen kanssa. Ja legginssien. Ja olen nähnyt tuollaisia mekkojenkin kanssa
  yhdistettynä.. Tosin mallien päällä.. (en ole varma miten toimii omaan pituuteeni yhdistettynä)
  Maksoivat satasen vähemmän kuin ne vastaavat lenkkarit, joita harkitsin.
  Ovat varmastikin mukavat ja käytännöllisetkin jalassa.

Ennen kaikkea ne miellyttävät silmää ja tuntuisivat ainakin kuvien perusteella soveltuvan juuri tähän hetkeen - sesonkiin ja elämän tilanteeseen.

Vauva sosiaalisessa mediassa

Ennen meidän pikkuisen tuloa maailmaan mietiskelimme miehen kanssa, julkaisisinko kuvia vauvastamme sosiaalisessa mediassa. Molemmat suhtautuivat asiaan kohtuullisen rennosti - ajattelimme sen olevan tätä päivää ja ajattelin tuolloin myös kasvokuvia julkaisevani.

Kun minimies maailmaan putkahti, ei kasvokuvien julkaiseminen tuntunutkaan luontevalta. Halusin olla varma päätöksestämme, ennen kuin vauvan kuvia esimerkiksi blogissa suuremmalti julkaisisin. Älkää käsittäkö väärin - jokainen äiti haluaisi kuuluttaa koko maailmalle kuinka ihana se oma vauva onkaan. Julkaista kuvia ja kertoa kaikesta suuresta ja pienestä. Mutta lapsen tullessa heräsi jonkinlainen suojeluhalu..




Tällä hetkellä ajattelen, että kasvokuvat saavat nyt ainakin odottaa siihen saakka, kunnes lapselle muodostuu jonkinlainen oma tahto ja arvostelukyky. Toistaiseksi siis kuvat vauvasta tulevat olemaan viitteellisiä, kuten tähänkin saakka. Vaikka omasta suloisuudesta ihanine kiharahiuksineen ja nappisilmineen tekisi mieli joskus kuvia tännekin laitella.

Minulla on ystäviä Facebookista, jotka ovat hyvin tiukkoja siitä, etteivät postaa edes henkilökohtaiseen profiiliin mitään kuvia tai tietoja lapsistaan. Ymmärrän tämänkin hyvin, kuten myös ymmärrän ihmisiä, jotka hyvin avoimesti ja julkisesti kuvia jakavat. Kaikki tavat toimia ovat varmasti perusteltuja, itselleni tämä tuntuu nyt parhaimmalta - tällä hetkellä.


MY iMenso

Nyt on taas vuosi mennyt. Vuosi, johon mahtui niin paljon, että se on vaikeaa edes käsittää. Häät, häämatka, raskaus ja esikoisemme syntymä. Todellisia, toivottuja siunauksia.

Syntymäpäiviäni juhlittiin siis perjantaina. Syntymäpäivälahjani sain tosin hieman aiemmin. Kun minulla oli huono päivä ja mies halusi ilahduttaa. Syntymäpäivänäkin sain vielä jotain.. Ruusuja, kakun, naistenlehden, merinovillaisen kaulurin ja täydellisen sävyisen Chanelin huulipunan. Kun ihmettelin, miten miten mies oli osannut huulipunan minulle ostaa, totesi hän, ettei se ole lainkaan vaikeaa. Valitsee vain kaupan kalleimman merkin ja punista parhaimman sävyn. Näinhän se menee - vaikeaa tuolla konseptilla on osua harhaan.

My iMenso on käsittääkseni Hollantilainen korumerkki. Korun pohjana on hopeinen medaljonki, jonka sisällä olevia laattoja voi vaihtaa ja toisia laattoja yhdistelläkin. Laattoja löytyy eri hintaluokista, joten korusta voi rakentaa hyvinkin arvokkaan, tai sen voi perusosien (ketjun ja medaljongin) ostamisen jälkeen kustomoida kohtuullisen edullisestikin.



Mieheni oli valinnut minulle ensimmäiseksi laataksi tuollaisen säihkyvän, koska se hänen mielestään sopii hyvin yhteen kihla-, ja vihkisormusteni kanssa. Ja tottahan se on! Instagramista ja merkkiä myyvän Kultajousen sivuilta olenkin jo löytänyt uusia laattoja toivelistalle ja pitkä ketjukin voisi tuoda kivaa vaihtelua medaljonkiin.. Eli miehen ei tarvitse miettiä lahjoja tulevaisuudessa kovin pitkään, kun korusuosikeistani löytyy nyt keräilykorusarjoista Nominationin My BonBons ja nyt uutena My iMenso.




Vaatekaapin syyssiivous

Muistan kun viimeksi tein vaatekaapin suurpuhdistuksen. Se oli silloin kuin asuin vielä Vaajakoskella ja opiskelin yliopistolla. Tuolloin muistan sen, miten vaatekaappi pursusi vaatteita, mutta minulla ei kuitenkaan koskaan tuntunut olevan mitään päällepantavaa.

Nyt, raskauden ja synnytyksen myötä olen huomannut, että vaatekokoni on ennemminkin 34, kun aiemmin se oli 32. Vaatekaapissa säilyttelin myös sellaisia vaatekappaleita, jotka aina pääsevät jotenkin livahtamaan kirppari- ja lahjoituskassien ohitse. Vaikeaa minulla on luopua vaatteista, jotka ovat maksaneet paljon ja joista pidän, mutta joita en käytä tai jotka ovat nyt käyneet pieneksi. Olipa vaatekomerossa myös muutama vaatekappale, jotka istuvat kuin hansikas, mutta joiden tyylistä en enää välitä. Yhtä paitaa olen hautonut vuosia, kun pidän siitä niin kovin, mutta se on selkeästi yhden ajankohdan vaate (joulusesonkiin), enkä ole sitä tuolloinkaan nyt moneen vuoteen käyttänyt.

Päätin eilen kaivautua vaatehuoneen syövereihin ja käydä rankalla kädellä vaatteeni läpi. Kaapista lähti yksi pussillinen roskiin ja kaksi pussillista lahjoitettavaksi. Toisessa näistä oli vaatteita, joilla olisi jotain myyntiarvoakin, mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa tai intoa myyntihommiin.

Vaatekaapin siivous eteni seuraavalla tavalla. Otin komerosta ensin ulos kaikki vaatteet, joita en ole vähään aikaan käyttänyt tai joista en ollut muutoin ihan varma. Keräsin pois myös rikkinäiset sukkahousut, jotain epämääräistä remonttitarkoitusta varten säilyttämäni vanhat t-paidat jne. Tuon jälkeen sovitin kaikki vaatteet, joita en suoraan ollut roskiskasaan heittämässä. Kasoja oli siis 4: roskikseen menevät vaatteet, pidettävät, ehkä pidettävät ja pois lahjoitettavat vaatteet. Kun kaikki oli sovitettu, palasin vielä ehkä kasaan. Mietin jokaisen vaatekappaleen kohdalla realistiset käyttötarpeet ja sen, onko noille vaatteille vaatekaapissa yhteensopivat kaverit. Noin puolet tuosta pinosta pääsi vielä vaatekaappiin ja toisen puolet laitoin lahjoitettavien pinoon.

Mekkoja, joista päätin luopua


Nyt kun katson vaatekaappiin, tuntuu ihanalta. Hyllyt eivät pursua yli, eikä niillä ole sellaisia vaatekappalaeita, joista en pidä tai joita säilyttelen jonkin epämääräisen tunnesiteen vuoksi. Kaikki on tarpeellista ja kaikesta nyt pidän. Epämääräinen vaatekaappiahdistus loistaa poissaolollaan.

Nyt onkin muuten hyvä aika siivota kaappeja ja komeroita. Kun monella taholla lahjoituksia otetaan vastaan ja oikeasti tarvitaan!

Ihanaa torstaita! xo

syyskuu

Syksy tulikin sitten oikein rytinällä. Elokuun helteiden jälkeen. Sateisena ja raikkaana. Illatkin pimenevät.

Syyskuu.


Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

Elina Karjalainen



Olo on kesän rientojen jälkeen rauhallinen. Vaikka kalenteri alkaa olla syyskuun osalta täynnä. Rannat ovat tyhjentyneet lomalaisista ja sateisina päivinä kallioita ja polkuja kansoittavat vain koirien ulkoiluttajat ja satunnaiset päiväkotiryhmät. Odotan kovasti vaahteranlehtien punertumista ja jokavuotisten syysasetelmien tekemistä.

Minun syntymäpäiväni ja meidän hääpäivämme. Pari pientä kotimaan reissua. Harrastuksia yksin, koiran ja vauvan kanssa. Minun harrastukseni painottuvat liikuntaan. Vauvalla on se muskari ja viime viikonloppuna alkanut vauvauinti. Voi iloista, pientä polskijaa!! Koiran kanssa lähden kokeilemaan agilityä. Kaikenlaista muutakin ihanaa on suunnitteilla. Kertoilen toki niistä teillekin.

Ihanaa syyskuista tiistaita! xo


Professional Blog Designs by pipdig