Share

Meille kaikille on annettu jotain. Jokin lahja, lahjakkuus tai taito. Se on ehkä pitkällisen opiskelun avulla hankittu tai ehkä se on jotain, mikä tulee meiltä ihan luonnostaan. Jotkut meistä ovat luonteeltaan hoivaavia, toiset hyviä kuuntelijoita, toiset taiteellisesti tai musikaalisesti lahjakkaita. Jotkut osaavat laittaa erinomaista ruokaa, kirjoittamaan ja kertomaan tarinoita, ja toiset ovat ehkä hyviä organisoimaan, siivoamaan ja järjestelemään.



Ajattelen vahvasti, että meidän tehtävämme täällä maailmassa on tuon oman lahjakkuuden jakaminen. Ei välttämättä niin, että meistä pitäisi sitten tulla sairaanhoitajia, psykiatreja, taidemaalareita, muusikkoja, kokkeja, journalisteja tai siivoojia. Voimme jakaa lahjojamme ja palvella, olla avuksi muille niin monin eri tavoin.



Miten minä voisin olla avuksi muille tänään? Miten voisin palvella, jakaa saamiani lahjojani maailmalle?

Aurinkoista maanantaita kaikille! xo

vauvan vaatteet: Kappahl Newbie

Kesäkynnet

Mistäpä olisikaan hauskempaa kirjoitella näin kauniina, kesäisenä päivänä kuin kynsistä. Ollaanpa vielä tarkempia, otsikon mukaan haluan jutella kesäkynsistä. Syksy kyllä kolkuttelee jo ovea, mutta kynsien kohdalla siirryn aina talveen hieman myöhemmin, mitä tulee vaikkapa vaatteisiin.

Tänä kesänä olen nauttinut kunnon karkkikynsistä. Pinkkiä, korallia ja vaaleaa persikkaa, kiitos. Mukana vähän glitterilakkaa ja ajan ollessa kortilla vauvan vuoksi olen alkanut käyttämään maalattujen kynsikuvien sijaan kynsitarroja. Jotkut ehkä pitävät mauttomana, mutta minä tykkään näin kesäisin. Kunhan tarrojen kuvat vain ovat mieleeni.

Tuo kumollaan oleva, pinkki kynsilakka on muuten L'orealin. Noihin olen erityisesti ollut ihastunut viimeaikoina. Kynsilakan pieni koko on näppärä ja kokeilemissani sävyissä on ollut hyvin pigmenttiä. Näin ollen yksikin lakkakerros hätätapauksissa riittää, mikä on aina bonusta kiireisellä.

Kynsilakkaboxissa odottaa jo monta ihanaa, syksyistä sävyä, mutta annetaan niiden olla vielä hetki siellä. Karkkikynnet pitävät pintansa ainakin vielä tämän kuun loppuun!

Ajatukseni ruoasta, liikunnasta ja terveysbuumista

- Ruoka on polttoainetta ja ravintoa. Sitä ei tarvitse koko ajan miettiä. Herkuista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jokaisen ruoka-annoksen terveellisyyttä ei tarvitse optimoida. Ruoka voi olla myös nautinto.

- Ruokaan voi suhtautua terveellä maalaisjärjellä. Sipsejä ei syödä joka päivä, limpparit jätetään spesiaalihetkiin ja roskaruokaa syödään ehkä kerran kuussa. Mutta jälkkärin saa syödä. Vaikka joka päivä.

- Jos ruoassa on 0% kaloreita, 0% rasvaa, 0% (lisää tähän mitä tahansa), se ei ole ruokaa.

- Jos housunnappi kiristää, syödään vähän vähemmän, jos vaatteet tuntuvat löysältä, syödään vähän enemmän.

- Syön mielummin oikeita ruoka-aineksia, kun jotain superfood jauheita, öljyjä tai vitamiineja. Vitamiinilisät mukaan, jos puutoksia esiintyy.

- Einekset jätän pääosin kauppaan. Puolivalmisteet helpottavat silloin tällöin ruoanlaittoa. Mieluiten tuoretta, oikeaa ruokaa.

- Liikkuminen on kivaa, totisen urheilun jätän muille. Hyötyliikunta on mahtavaa!

- Vartalossa pitäisi olla hyvä olla. Minulle se tarkoittaa kivuista vapaata, kevyttä, notkeaa ja vahvaa oloa.

- Minulla ei salilla ole kivaa = jätän sen muille. Liikun niillä tavoin, mistä pidän. Pilates ja lenkkeily ovat tällä hetkellä pop.

- Liikkumista harjoitetaan joka päivä. Joku päivä se tarkoittaa koiran kanssa lenkkeilyä, toisena pilatesta, pyöräilyä, puuhun kiipeilyä, vauvan kanssa jumppaamista ja kunnon suursiivousta.

- Käsittääkseni maailman pitkäikäisimmät ihmiset liikkuvat lempeästi kotuudella, syövät monipuolisesti, mutta sallivat itselleen paheita. Tärkeäksi heidän puheissaan nousevat sosiaaliset suhteet, positiivinen elämänasenne ja jonkinlainen hengellinen vakaumus. Tässäpä mielestäni hienot suuntaviivat hyvään elämään.  ✌️

Kantoreppukokemuksia

Vauvalla oli taannoin hieman vaikeampi vaihe. Epäilin itkun ja harmituksen aiheeksi ensin hampaita, mutta selvisi, että syynä olivatkin pienet masuongelmat. Pari päivää jouduin kuitenkin kannella, nostella ja pyöritellä kahdeksankiloista vauvaa tavallista enemmän ja siitäkös vasemman käden ranne ei pitänyt.

Otimme siis suunnan kaupoille, kantoreppuostoksille. Meillähän on sellainen vanhan mallinen BabyBjörn, mutta sillä en pysty enää noin isoa vauvaa kantamaan. Kas kun repusta puuttuu vyötärötuki, mikä tarkoittaa sitä, että vauvaa kannetaan täysin harteiden varassa.



Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että käykää hyvät ihmiset sovittamassa niitä reppuja vauvojenne kanssa. Ei siis missään nimessä kannata tilata reppua netistä kuulopuheiden pohjalta. Eri reppuja sovitellesani kun huomasin, miten valtava ero niiden välillä oli. Repun valinnassa minulle oli tärkeää vauvan painon jakautuminen pääosin lantiolle, sekä vauvan tukeva ja hyvä asento niin, etten joudu häntä käsillä varmistelemaan. Sovitin Stokken My Carrier reppua, Manducaa, sekä BabyBjörnin One ja Miracle reppuja. Lisäksi mieheni haastatteli yhtä Tulaa käyttänyttä isää kaupassa kun tuonkin merkin reppu oli meillä harkinnassa.

Stokken reppu oli turhan massiivinen, eikä istunut minulle hyvin. Olisikohan hyvä mahdollisesti isommalle ihmiselle.. Säädöt eivät vain riittäneet ja vauvan paino jäi harteille vyötärövyöstä huolimatta. BabyBjörnin One repussa oli hieman samaa vikaa. Edellisten lisäksi siinä roikkui niin monta piuhaa, että sovittaminen oli turhauttavaa. Miracle oli parempi, mutta ehdottomasti miellyttävimmäksi koin Manducan. Tula näyttää vauvalle ihanan miellyttävältä, mutta sitä käyttänyt isä totesi, ettei reppu toimi lasta selässä kannettaessa, joten päätimme sen unohtaa.



Manducassakin on paljon säätövaraa, mutta selkeitä käyttöohjeen neuvoja noudattaen on reppu helppoa säätää. Minulle tärkeää oli se, että vyötärösäädön saa riittävän tiukalle ja se, että saan vauvan reppuun helposti ja näppärästi itse. Parasta repussa on mielestäni pitkä käyttöikä ja se, että vauva on sylissä lähes painoton. Paino jakautuu siis todella hyvin kun säädöt ovat kohdallaan. Reppua käytettäessä ei tule tunnetta, että vauvaa pitäisi jotenkin kädellä tukea tai pidellä, vaan omat kädet jäävät aidosti vapaaksi. Reppu on materiaaliltaan mielestäni enemmän ulkokäyttöön, mutta ei kuitenkaan niin massiivinen, etteikö sitä voisi sisälläkin pitää. (Verkkokaupassa Manducat olivat muuten hyvässä tarjouksessa.) Tula voisi kyllä mahdollisesti olla sisärepuksi hyvä, mutta kun en enää useampaa kantovälinettä ajatellut hankkia, on Manduca mielestäni monikäyttöisin.

Suosittelen, mutta sillä varauksella, että käyt sovittamassa reppua useammalta eri valmistajalta.

5 Minute Makeup

Pienen lapsen äidin, ja miksei muutenkin kiireisen ihmisen, meikkirutiinit koostuvat yksinkertaisista, toimivista tuotteista. Aikaa meikin tekoon on usein vain muutama minuutti ja meikin pois ottamisen kanssa kilpailee sänky ja valtava univelka.

Minulla olisi käytännössä aikaa meikata joka päivä, mutta joskus vauvan päiväuniaikaan on kaikenlaista muuta tekemistä. Ja moni päivä menee enemmän tai vähemmän kotona oleillessa, joten mitään välttämätöntä ei meikkaaminen toki ole. Mutta itse koen meikkaamisen ja kynsien laiton iloa arkeen tuovana asiana. Kun olo on huoliteltu, on se myös yleensä energisempi ja iloisempi. Joten useimpina päivinä jonkinlaisen meikin teen.


Itse koen helpon arkimeikin peruspilareiksi BB-voiteen, kestävän ripsarin ja peitevoiteen. Niillä syntyy raikas ja huoliteltu fiilis ihan muutamassa minuutissa. Jos aikaa on vielä muutama minuutti lisää, huolittelen kulmat, laitan puuteria ja poskipunaa. Poskipuna on muuten asia, jota kannattaa kasvoille sipaista erityisesti kun olo on väsynyt ja harmaa. Kirkastaa kasvot välittömästi. Toki jokin kirkkaan punainen huulipuna ajaa saman asian, mutta vauvaa pussaillessa ei huulipuna ole se käytännöllisin juttu. Helppo rajaustussi piirtää rajaukset ja vaalea luomiväri nopeasti luomille sipaistuna saa aikaan fiiliksen, että meikkiin olisi uhrattu enemmänkin aikaa.

Garnier BB cream (perusversio on paras, sensitive rullautuu ihollani)
Maybelline FIT me concealer
Lumene Blueberry volume Mascara

Lumene CC powder
Nars Orgasm blush
Lumene kulmakynä
Stila Wheat eyeshadow
H&M eyeliner

Garnier Micellar water

Kuten huomata saattaa, suurin osa tuotteista löytyy markettien hyllyltä, mikä on kätevää nyt pikkuvauva-aikana, kun kauppojen kiertely ei aina oikein onnistu. Pidän muuten tuosta Garnierin versiosta enemmän kuin aiemmin kokeilemastani L'orealin. Vaikuttaa jotenkin riittoisammalta ja tehokkaammalta. Suosittelen kokeilemaan, jos meikinpuhdistusvedet kiinnostavat!

Siinäpäs ne, tämän hetken suosikkini, mitä tulee meikkaamiseen ja kasvojen puhdistukseen. Hiuksiinkin liittyen minulla on omat suosikkini, jota haluan jakaa kanssanne jossain vaiheessa syksyä. Nyt, ihanaa torstaita kaikille!

xo

Inspiraatiota syksyyn 1

Perinteiden mukaisesti ajattelin tehdä pari nostoa tämän syksyn ja talven trendeistä. Mikään tämän syksyn trendi ei yksinomaisesti ole makuuni, mutta pieniä palasia sieltä täältä yhdistellen syntyykin jo aika mielenkiintoinen uusi sesonki.

Chloé marssitti lavalle hyvinkin 70-lukulaisen malliston. Löytyi kelsitakkia, ponchoa, leveää lahjetta, samettia ja kukkakuosia.

Nettikauppoja selaillessani huomasin, että nyt on mahdollista vetää tämä tyyli äärimmilleen - niin halutessaan. Minulle tämä tyyli näyttäytyy kuitenkin parhimmillaan pieninä ripauksina. Sifonkipuseroina pitsiyksityiskohdilla, hapsuliiveillä yhdistettynä yksinkertaiseen yläosaan ja pillifarkkuihin. Kukkamekkoina ja naisillisen tyttömäisinä linjoina. Myös asusteiden pieni bohohenkisyys ei liene syksylläkään yhtään hassumpaa, vaikka kesään olen tottunut sen yleensä yhdistämään.


kuvat: style.com & hm.com
Professional Blog Designs by pipdig