Synnytyskertomus

Osa 1 - kotoa sairaalaan

Minulla oli ollut koko viimeisen kolmanneksen selviä, mutta kivuttomia supistuksia päivittäin - muutama hieman kivuliaskin. Olin jo asennoitunut synnytykseen lasketun ajan jälkeen, mutta niin vain kävi, että se alkoi viikolla 39+4.

Heräsin yöllä yhden maissa pieneen kipuun. Nousin ylös ja siirryin olohuoneen sohvalle makoilemaan ja kuulostelemaan. Supistuksia tuli lisää ja kävin sanomassa niistä miehelle. Käskin kuitenkin jatkaa unia ja arvelin, että ehkä nämä vielä ohi menevät. No eivät menneet, vaan tulivat säännöllisesti ja tuntuivat aina vaan kipeämmiltä, joten aloin kellottamaan supistuksia. Hengittelin, puuskuttelin ja yritin torkahtaa aina supistuksien välillä. Supistuksia tuli noin 10 minuutin välein. Otin Panadolia saamani ohjeen mukaan, mutta sillä ei tuntunut olevan vaikutusta. Kävin myös kuumassa suihkussa.

Mies heräsi ja lähti pissittämään koiraa. Minä olin väsynyt unettoman yön jäljiltä ja supistukset vain jatkuivat säännöllisinä. Soitin ensimmäisen kerran Kätilöopistolle. He ottivat tietoni ylös, neuvoivat syömään aamupalaa ja menemään uudelleen suihkuun. Pysymään ihan rauhassa kotona.

Supistukset jatkuivat ja tuntuivat pahimmillaan lähes sietämättömiltä. Maha oli ihan sekaisin, enkä saattanut syödä mitään, joten muutama näykkäisy aamupalasta jäi päivän saldoksi syömisen osalta. Yritin hengittää, itkeä tihuutin ja kävelin ympyrää olohuoneessa. Makuulla ollessa supistusten väli hieman piteni, mutta itse supistusta en voinut vastaanottaa makuullaan. Kokeilin taas kuumaa suihkua ja kuumavesipulloja. Pakkailin loppuja tavaroita sairaalakassiin. Mies lähti taas lenkittämään koiraa ja minä soitin taas Kätilöopistolle, josta käskettiin vielä pysyä kotona. Kello oli jossain neljän ja kuuden välillä. Supistusten välin ollessa 5 minuuttia saisin kuulemma soittaa uudelleen. Olo oli todella surkea ja ajattelin kivun olevan jo kestokykyni äärirajoilla. No pahempaan vain mentiin.

Kipu yltyi ja supistusväli lyheni.. mutta välillä taas piteni. Otin supistuksen toisensa jälkeen vastaan aina seisaallaan, johonkin nojaten. Sänkyyn, sohvan selkänojaan, ruokapöytään, kylpyammeeseen. Kamalinta oli, jos en ehtinyt nousta sohvalta ylös ennen supistuksen alkua. Seisoessa supistuksen aikana pystyi heiluttelemaan lantiota, istuessa kramppasi niin pahasti, ettei ylös pystynyt nousta. Ilta kahdeksalta soitin itkien, kesken supistuksen Kätilöopistolle. Supistusten väli oli keskimäärin 5 minuuttia - välillä kolme, välillä kuusi.


Vihdoin ja viimein naishoitaja toivotti minut tervetulleeksi synnyttämään. Tosin Naistenklinikalle kun  Kätilöopistolle oli tullut sulku päälle. Maaliskuu on kuulemma suosittu synnytyskuukausi - edellisen kesän kuumien tunteiden tuotoksia.. ;)

Koira ulos pissalle, viimeinen katsaus sairaalakassiin ja autoon. Autossa supisteli ja jokainen käännös ja pysäys tuntui hirveältä varsinkin kun jouduin ottamaan ne istuvasta asennosta vastaan. Viliseviä valoja ja kipua. Vihdoin auto kaarsi sairaalan pihaan, mutta kas - ei näyttänyt tutulta. Olimme käyneet yhdessä ultrassa Naistenklinikalle, joten rakennus oli jo jokseenkin tuttu. Miehelle oli tullut pieni ajatuskatkos ja hän ajoi meidät Diakonissalaitokselle. No onneksi mutka ei ollut suuri ja hetkisen kuluttua olimmekin jo Naistenklinikalla. Mies tiputti minut aulaan, joka oli tyhjä vastaanottovirkailijaa lukuun ottamatta. Ilmoitimme minun tulostani ja mies lähti viemään autoa parkkiin minun jäädessä odottamaan ja ottamaan vastaan jälleen yhtä supistusta. Virkailija kysyi tarvisinko apua, mutta sanoin mieheni tulevan kohta. Hissillä ylös synnytysosastolle ja ilmottautuminen.

Meidät ohjattiin suoraan synnytyssaliin, jossa vaihdoin ylle sairaalan vaatteet. Minulle neuvottiin ilokaasun käyttö ja vatsan ympärille laitettiin mittarit vauvan sydänääniä ja minun supistuksiani mittaamaan. Myös avautumisen tilanne tarkastettiin. Olin auki vain 1,5cm, mutta vauvan pää oli jo todella matalalla. Supistukset myös jatkuivat kipeinä ja tasaisina - saimme jäädä synnytyssaliin, vaikka ensin pelkäsin, että meidät lähetettäisiin vielä kotiin..

osa 2
osa 3

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig