Synnytyskertomus II

Osa 2 - synnytys

Sairaalassa vuoro vaihtui ja yöhoitaja tuli auttamaan synnytyksessä. Mies kokeili ensin torkkumista keinutuolissa, mutta pian hänelle tuotiin retkipatja. Itse en tässä vaiheessa pystynyt nukkumaan, mutta huomasin kiikkustuolin paikaksi, jossa saatoin hyvin istua. Meillä soi koko synnytyksen Bachin rauhallisempia sävellyksiä sisältänyt CD, jonka mukaan ottamisesta jaksan onnitella itseäni. Rauhallinen taustamusiikki oli oikeasti todella rauhoittava elementti pitkässä synnytyssaliajassa.


Kivut yltyivät ja hoitaja suositteli minulle pakaraan pistettävää kipuläkettä. Otin helpotuksen kiitollisena vastaan. Vaikkei kipulääke vienytkään kaikkia tuntemuksia pois, sain minä siitä tervetulleen hengähdystauon. Lihakseen pistettävää lääkettä laitettiin yöllä myös toistamiseen,  mutta kivut olivat ilmeisesti yltyneet sen verran, ettei teho ollut enää niin hyvä. Loppyöstä minulle laitettiin loppujen lopuksi spinaalipuudute selkärankaan, jonka avulla sain vihdoin ja viimein torkahdettua. Spinaalia varten selkärankaan laitettiin piikillä se putki, jota myöhemmin käytettiin myös epiduraalin laitossa. Hoitaja tuli pöydälle pitämään kiinni, etten liikkuisi piikkiä pistettäessä. Piikin mennessä selkään kuului pieni rusahdus ja selästä jalkoihin meni sähköinen tunne. Olisin varmasti nytkähtänyt, jollei hoitaja olisi ollut auttamassa.


Yöhoitaja ei vuoron loputtua enää tarkistanut tilannetta avautumisen kannalta, vaan kertoi tulevansa taas ensi yönä vuoroon ja toivovansa, että vauva olisi siihen mennessä maailmassa. Muutamalla sanalla myös varoitteli, että ensisynnytykset voivat olla pitkiä ja joskus täytyy tehdä mutka kodin kautta, ennenkuin latenssivaiheesta siirrytään eteenpäin. Yön aikana minua nesteytettiin tipan kautta, mutta yöhoitaja ei halunnut oksitosiinin avulla vielä vauhdittaa asiaa.

Päivähoitajan tullessa alkoikin tapahtumaan. Hän kurkkaili avautumisen tilannetta ja ilmoitti sen edenneen 3 cm:in. Spinaali oli ilmeisesti rentouttanut kipeitä paikkoja sen verran, että avautuminen oli voinut alkaa. Vessassa käydessäni huomasin limatulpan irronneen. Hoitaja halusi kiinnittää vauvan päähän tarkemman sydänkäyrän (tms.) ja ennenkuin hän ehti kunnolla edes aloittaa, hulahtivat lapsivedet pöydälle. Vihdoin ja viimein uskalsin luottaa siihen, että lapsi ehkä tämän päivän aikana maailmaan tulisi.


Sain ensimmäisen annoksen epiduraalia ja pystyin taas hieman torkahtaa. Kun heräsin, hoitaja kertoi avutumisen olevan 5cm. Sain toisen annoksen epiduraalia kipujen taas yllyttyä. Ilmeisesti hoitaja oli antanut myös hyvin pienellä annoksella myös oksitosiinia. Kun kivut alkoivat taas yltymään, hälyytimme hoitajan huoneeseen. Kysyin häneltä, mitä minun tulisi tehdä kun vähän ponnistuttaisi. Ponnistanko vai pidättelen. Hoitaja käski alkaa ponnistelemaan ja tarkasti taas kohdunsuun tilanteen. Olinkin auennut täysin ja yht' äkkiä olimmekin jo tosi toimissa.

Aloitimme ponnistamisen kylkiasennosta, josta siirryimme perinteiseen selinmakuulle asentoon. Opin oikean ponnistustekniikan aika nopeasti. Ponnistusasento oli minusta vain tosi tuskallinen. Epiduraalista ei ollut enää mitään jäljellä ja vartalo oli kivusta krampissa. Siinä sitten yrität ponnistaa kun jalkoja väännetään koukkuun, sivulle. Mieheni piteli toista jalkaa ja hoitaja toista kun en itse pystynyt niitä oikeassa asennossa pitämään. Toisessa kyljessä olevaan, repivään kipuun hoitaja ehdotti aqua rakkulaa ja minä menin suostumaan, vaikka olin kuullut yhtä sun toista niistä. Ja kävi muuten ihan julmetun kipeää. Kipeämpää kuin spinaali tai muut saamani piikit.

Sain ponnistettua vauvan päälaen hiuksineen nopeasti näkyviin.. Mutta siihen se sitten jäikin. Pää ei vain tuntunut mahtuvan tulemaan ja sitten hoitaja huomasikin vauvan sydänäänten alkavan heikkenemään. Paikalle hälytettiin apua. Yht' äkkiä huone olikin täynnä hoitajia ja myös lääkäri riensi sisään. Vauva piti saada ulos nopeasti. Minulle kerrottiin, että nyt pitäisi käyttää imukuppia ja tehdä episiotomia, eli välilihan leikkaus. Olin myös sitä mieltä, että vauva ulos nyt keinoin millä hyvänsä. Puudutus, leikkaus ja vauva ulos. Kätilö ihmetteli isoa poikaa - minulle kun oltiin pienikokoista povattu. Vauva sai ensimmäisiksi apgar-pisteiksi 8, mutta itku hiljeni nopeasti ja toiset pisteet olivatkin vain 6. Isä leikkasi napanuoran.Vauva piti viedä tarkkailtavaksi, enkä saanut häntä syliini.


Jälkeiset tulivat nopeasti ja meiltä kysyttiin haluaisimmeko nähdä istukan. Halusimme, pienen empimisen jälkeen, enkä kokenut sitä mitenkään erityisen vastenmielisenä. Kätilö puudutteli alapäätäni ja alkoi ommella leikkaushaavaa. Avustavat hoitajat ja lääkäri lähtivät. Ompelu ei sattunut hyvän puudutuksen ansiosta. Mieheni haettiin katsomaan vauvaa ja kätilö lähti käymään jossain. Jäin yksin synnytyssaliin väsyneenä, hämmentyneenä kaikesta ja tietämättömänä siitä, miten vauvalla menee..

osa 1
osa 3

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig