kysymyksiä ja vastauksia

Vielä ollaan yhtenä kappaleena, eli baby masussa. Tässä odotellessa onkin sitten hyvää aikaa naputella vaikka postauksia. Tai.. hirvittävästi ei runosuoni juuri nyt kuki, mutta sainpa tässä kivan haasteen, jonka päätin ottaa vastaan.

Eli Inspire me Sunday blogista haaste tänne singahti ja se sisältää 11 kysymystä, joihin siis yritän parhaani mukaan vastailla.

1. Mitä ajattelet, kun nyt luet blogisi ensimmäisiä postauksia?

Aloitin bloggaamisen pieni ikuisuus sitten Vuodatuksessa, josta siirryin tänne bloggeriin. Ensimmäiset postaukseni täällä ja vanhassakin blogissa olivat hyvin muotipainotteisia, joten mitään suurta myötähäpeää en niistä osaa tuntea. Toisaalta olen laittanut hyvin paljon vanhoja postauksia yksityiseksi, joten julkiset arkistot eivät sen myötä aivan selkeää kuvaa alkuajoista anna.

2. Oletko joskus loukkaantunut mahdollisista ikävistä sanoista kommenttiboksissa?

Olen ihminen ja ikävät sanat näin ollen satuttavat kuten varmasti ketä tahansa muutakin. Yleensä tietyn sävyiset kommentit ovat kuitenkin herättäneet joko suuttumusta tai joskus huvitustakin. Blogini lukijakunta on tällä hetkellä erittäin mukavaa, joten en ole ikäviä kommentteja pitkään aikaan saanut.

3. Kuinka paljon aikaa käytät blogiisi päivässä/viikossa?

Minun bloggailuni riippuu hyvin pitkälle kulloisestakin elämäntilanteestani. Tällä hetkellä pidän postausten määrän muutamassa per viikko. En halua olla se kotona oleva, mutta poissaoleva äiti, joka istuu koko ajan nenä kiinni jossain ruudussa. Postauksen teossa kestää kaikkineen n.15-30 minuuttia. Mitään kovin paljoa työstöä vaativia blogipostauksia en juuri tällä hetkellä halua tehdä. Viikossa arvioisin käyttäväni blogiini siis noin tunnin. Riippuen tekstien pituudesta ja kuvien määrästä/käsittelystä.

4. Mitä mieltä puolisosi on bloggaamisestasi?

Hän suhtautuu siihen tosi hyvin, yhtenä minun harrastuksistani. Jossain vaiheessa lukikin säännöllisesti postauksiani, mutta nykyään vähän harvemmin. Hänelle ei ole ongelma esiintyä vaikkapa blogini kuvissa tai teksteissä. Mitään hovikuvaajaa en ole saanut hänestä kuitenkaan houkuteltua esiin. 

5. Kuvaile tyyliäsi kymmenen vuoden päästä.

Kymmenen vuoden päästä olen nelikymppinen, joka seuraa muotia, pukeutuu laadukkaasti, vartalotyyppinsä mukaisesti ja omaa persoonaansa tukien. Aivan kuten tälläkin hetkellä. Toivon, että vaatekokoni on tuolloin suurin piirtein sama ja että vaatekaappi on täydentynyt kauniilla ja laadukkailla laukuilla ja vaatekappaleilla. 

6. Matalapohjaiset kengät vai korkokengät? Miksi?

Ideaalisti korkokengät, usein käytännössä matalat. Rakastan korkojen tuomaa naisellista linjaa ja niiden vaatimaa puetumpaa tyyliä ylipäänsä. Kävelen kuitenkin päivän aikana paljon, myös maastossa. Minulla on koira ja pian lapsikin, joten mukavuus ja käytännöllisyys ajaa hyvin usein pelkän ulkonäön edelle. Korkokengissä pidän yleensä aika korkeista koroista, joita harvoin mukaviksi voi sanoa. 

7. Mikä oli viimeisin muotiin liittyvä iso hankintasi?

Hmm.. vaikea kysymys. Meillä on miehen kanssa yhteinen talous ja viimeisin minulle tehty vähän suurempi hankinta taisi olla Ted Bakerin lompakko. Mitään kovin suuria hankintoja en ole näin raskauden aikana halunnut tehdä kokoasioiden vuoksi. No Pariisista ostettu alusasusetti oli sekin hieman kalliimpi hankinta.

8. Minkälaista liikuntaa harrastat?

Nyt raskauden loppuvaiheessa en juuri minkäänlaista. Koiran kanssa käyn päivittäin kaksi kertaa ulkoilemassa, n. 30-40 minuuttia per lenkki. Olen jo ilmottautunut mammapilatekseen, joka alkaa reilu kuukausi synnytyksen jälkeen. Varmasti muissakin jumpissa alamme vauvan kanssa kulkemaan, kunhan hän vähän kasvaa.

9. Mihin matkustit edellisen kerran?

Kävimme häämatkalla Pariisissa ja Sisiliassa.

10. Jos saisit valita elämässäsi jonkin asian (pieni tai iso), jonka tekisit nyt toisin, mikä se olisi?

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin voisin haluta muuttaa joitakin tekemiäni asiota elämäni aikana, jolleivät ne kuitenkaan vaikuttaisi siihen, mitä elämäni on juuri nyt. Ongelma taitaakin olla siinä, että ehkä juuri nuo ikävät kokemukset tai typerät päätökset ovat olleet johdattamassa oikeaan suuntaan. En voi siis sanoa, etten katuisi mitään, mutta toisaalta olen niin kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla nyt on, etten vaihtaisi sitä mihinkään muuhun. No mitäs nuo katumani asiat sitten ovat? Sen verran henkilökohtaisia juttuja, ettei niitä blogissa paljasteta. 

11. Seitsemän asiaa, joita toivot tulevaisuudelta?

Varmaan niitä  perinteisiä - onnellista perhe-elämää, terveyttä, kaikkea hyvää lähimmäistemme elämään, mielenkiintoisia mahdollisuuksia minulle ja miehelleni, uskossa kasvamista, mahdollisuutta antaa enemmän muille, iloa 

Napatkaahan haaste blogeihinne, jos siltä tuntuu!

2 kommenttia

  1. Mäkin melkein toivon että voisin muuttaa muutamia juttuja elämässäni, mutta sitten just tää puoli: olisinko sitten tässä?

    VastaaPoista
  2. Ansku: Niinpä! Ja niiden suurimpien mokien ja pahimpien alankojen jälkeen on yleensä ne parhaat jutut sattuneet. Itse kun uskon johdatukseen ajattelen, että ne rankemmatkin ajat on meille tarkoitettu niin, että osaamme sitten arvostaa niitä lahjoja, mitä meille annetaan!

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig