fiilikset (viikolla 36)

Jännittääkö synnytys? Mitkä on fiilikset? Miltä tuntuu vauvan tulo? Näitä monet kyselevät nyt kun laskettuun aikaan on kuukausi.

No ensinnäkin täytyy sanoa, että synnytys on paljon mielessä. En sanoisi, että se varsinaisesti (ainakaan vielä) jännittäisi, mutta suhtaudun siihen uteliaalla mielenkiinnolla. En ole synnytyspelkoinen. Haluan tietää synnyttämisestä mahdollisimman paljon ja olenkin viettänyt aikaa etsien siitä tietoa ja lukien ihmisten synnytystarinoita. Sekä positiivisia että negatiivisia. Usein niitä lukiessa yritän mietiskellä, että miten itse vastaavassa tilanteessa käyttäytyisin tai reagoisin. Luulisin, että synnytyspelkoisen voi olla hyvä nettijuttuja synnyttämisestä välttää, ainakin niitä vauvapalstojen juttuja. Sinne kun tuntuvat kertyvän ne kauhukertomukset. Blogien synnytyskertomuksista olen sen sijaan nauttinut, vaikka täytyy aina muistaa, että omalla persoonallaan bloggaavat voivat usein jättää henkilökohtaisimpia asioita postauksista pois.



Fiilikset ovat tällä hetkellä odottavaiset ja olo on vaihteleva. Tällä hetkellä vähän useammin tukala kuin erinomainen, mutta näillä viikoilla se alkanee olla jo ymmärrettävää. Kuten aiemmin jo mainitsin, välillä on ollut kipuja ja supisteluita, enkä taida kuulua siihen ihmisryhmään, joka rakastaa suurta vauvavatsaansa. Kun viikot olivat vielä alle kahdenkymmenen, oli masu vielä ihan kiva, mutta nyt olotila on lähinnä tukala. Osittain varmasti johtuen pienikokoisuudestani - pidemmillä ja raamikkaammilla ihmisillä on masun kehitykselle enemmän tilaa. Olen kärsinyt viimeiset pari viikkoa flunssasta. Ensin kuumetaudin ja sen mentyä pois, perinteisemmän räkätaudin muodossa. Sairastaminen yhdistettynä närästykseen ja huonoihin yöuniin on ollut todella väsyttävää. Mutta siitäkin on selvitty. Vielä flunssa vähän vaivaa ja antibiootit on päällä, mutta ehkä se elämä alkaa tässä voittamaan.

Kaiken kaikkiaan mieli on rauhallinen ja positiivinen. Olen ollut koko matkan tosi kiitollinen siitä, että raskaus on edennyt näinkin hyvin ja säännönmukaisesti. Iloa on erityisesti tuonut myös miehen kasvaminen isäksi. Lasta lähdettiin tietysti yhteisellä päätöksellä yrittämään, mutta alkuraskauden ajan mies on ymmärrettävästi vielä vähän ulkona koko jutusta. Ne ensimmäiset muutokset kun tuntuvat vain naiselle. Masun kasvamisen, havaittavien liikkeiden ilmaantumisen, ultrien, perhevalmennuksen ja neuvolakäyntien myötä asia on tullut todelliseksi myös miehelle. Harva asia on yhtä liikuttavaa kun tulevan isän jutustelu vatsassa asustavalle pojalleen. Koen, että oma mieheni on suhtautunut raskauteen tosi ihanasti - tukien, mutta kuitenkin järkevästi.

Vauvan näkemistä odotan tietysti kuin kuuta nousevaa. Olen jotenkin saanut päähäni, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa ja synnytystapa-arviossakin lääkäri hieman näin arveli kun vauva on jo niin hyvin laskeutunut ja muutkin merkit sinnepäin viittaavat. Siskollani on kaikki lapset syntyneet yliaikaisina, joten olen kyllä varautunut siihenkin vaihtoehtoon. Vauva-arki jännittää varmasti enemmän kuin vaikka se synnytys, mutta mieltä rauhoittaa se, että mies aloittaa isyyslomansa heti synnytyksen jälkeen. Olin näkevinäni mieheni piirteitä vauvan viimeisimmässä ultrassa ja toivon todella, että näin tulee olemaankin. Mieheni on ollut todella suloinen vauva punaisine kiharoineen ja pulleine poskineen.



Terveydenhoitaja on myös kysellyt käynneillä mahdollisista toiveista koskien synnytystä. Mitään synnytyssuunnitelmaa en ole mielessäni lähtenyt laatimaan. Oikeastaan ainoat toiveeni ovat, että synnytyksessä minua kuunnellaan ja erilaisia kivunlievityksiä tilanteen mukaan tarjotaan, jos en osaa niitä itse vaatia. Kaiken kaikkiaan haluan uskoa kätilöiden ammattitaitoon ja kaiken menemiseen edes kohtalaisen hyvin. Mutta sittenhän sen näkee.. Kävimme eilen tutustumassa Kätilöopistoon täällä Helsingissä, joka tulee olemaan todennäköisin synnytyspaikkamme. Myös Naistenklinikka ja Jorvi Espoossa ovat mahdollisia synnytyssairaaloita - jos oikein huonosti käy, saatamme kuulemma joutua Porvooseen tai Hyvinkäälle, mutta toivotaan ettei niin kauas tarvitse lähteä.

Siinäpäs niitä fiiliksiä - seuraava yksityiskohtaisempi päivitys tähän liittyen onkin toivottavasti sitten synnytyskertomus!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig