fiilikset (viikolla 36)

Jännittääkö synnytys? Mitkä on fiilikset? Miltä tuntuu vauvan tulo? Näitä monet kyselevät nyt kun laskettuun aikaan on kuukausi.

No ensinnäkin täytyy sanoa, että synnytys on paljon mielessä. En sanoisi, että se varsinaisesti (ainakaan vielä) jännittäisi, mutta suhtaudun siihen uteliaalla mielenkiinnolla. En ole synnytyspelkoinen. Haluan tietää synnyttämisestä mahdollisimman paljon ja olenkin viettänyt aikaa etsien siitä tietoa ja lukien ihmisten synnytystarinoita. Sekä positiivisia että negatiivisia. Usein niitä lukiessa yritän mietiskellä, että miten itse vastaavassa tilanteessa käyttäytyisin tai reagoisin. Luulisin, että synnytyspelkoisen voi olla hyvä nettijuttuja synnyttämisestä välttää, ainakin niitä vauvapalstojen juttuja. Sinne kun tuntuvat kertyvän ne kauhukertomukset. Blogien synnytyskertomuksista olen sen sijaan nauttinut, vaikka täytyy aina muistaa, että omalla persoonallaan bloggaavat voivat usein jättää henkilökohtaisimpia asioita postauksista pois.



Fiilikset ovat tällä hetkellä odottavaiset ja olo on vaihteleva. Tällä hetkellä vähän useammin tukala kuin erinomainen, mutta näillä viikoilla se alkanee olla jo ymmärrettävää. Kuten aiemmin jo mainitsin, välillä on ollut kipuja ja supisteluita, enkä taida kuulua siihen ihmisryhmään, joka rakastaa suurta vauvavatsaansa. Kun viikot olivat vielä alle kahdenkymmenen, oli masu vielä ihan kiva, mutta nyt olotila on lähinnä tukala. Osittain varmasti johtuen pienikokoisuudestani - pidemmillä ja raamikkaammilla ihmisillä on masun kehitykselle enemmän tilaa. Olen kärsinyt viimeiset pari viikkoa flunssasta. Ensin kuumetaudin ja sen mentyä pois, perinteisemmän räkätaudin muodossa. Sairastaminen yhdistettynä närästykseen ja huonoihin yöuniin on ollut todella väsyttävää. Mutta siitäkin on selvitty. Vielä flunssa vähän vaivaa ja antibiootit on päällä, mutta ehkä se elämä alkaa tässä voittamaan.

Kaiken kaikkiaan mieli on rauhallinen ja positiivinen. Olen ollut koko matkan tosi kiitollinen siitä, että raskaus on edennyt näinkin hyvin ja säännönmukaisesti. Iloa on erityisesti tuonut myös miehen kasvaminen isäksi. Lasta lähdettiin tietysti yhteisellä päätöksellä yrittämään, mutta alkuraskauden ajan mies on ymmärrettävästi vielä vähän ulkona koko jutusta. Ne ensimmäiset muutokset kun tuntuvat vain naiselle. Masun kasvamisen, havaittavien liikkeiden ilmaantumisen, ultrien, perhevalmennuksen ja neuvolakäyntien myötä asia on tullut todelliseksi myös miehelle. Harva asia on yhtä liikuttavaa kun tulevan isän jutustelu vatsassa asustavalle pojalleen. Koen, että oma mieheni on suhtautunut raskauteen tosi ihanasti - tukien, mutta kuitenkin järkevästi.

Vauvan näkemistä odotan tietysti kuin kuuta nousevaa. Olen jotenkin saanut päähäni, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa ja synnytystapa-arviossakin lääkäri hieman näin arveli kun vauva on jo niin hyvin laskeutunut ja muutkin merkit sinnepäin viittaavat. Siskollani on kaikki lapset syntyneet yliaikaisina, joten olen kyllä varautunut siihenkin vaihtoehtoon. Vauva-arki jännittää varmasti enemmän kuin vaikka se synnytys, mutta mieltä rauhoittaa se, että mies aloittaa isyyslomansa heti synnytyksen jälkeen. Olin näkevinäni mieheni piirteitä vauvan viimeisimmässä ultrassa ja toivon todella, että näin tulee olemaankin. Mieheni on ollut todella suloinen vauva punaisine kiharoineen ja pulleine poskineen.



Terveydenhoitaja on myös kysellyt käynneillä mahdollisista toiveista koskien synnytystä. Mitään synnytyssuunnitelmaa en ole mielessäni lähtenyt laatimaan. Oikeastaan ainoat toiveeni ovat, että synnytyksessä minua kuunnellaan ja erilaisia kivunlievityksiä tilanteen mukaan tarjotaan, jos en osaa niitä itse vaatia. Kaiken kaikkiaan haluan uskoa kätilöiden ammattitaitoon ja kaiken menemiseen edes kohtalaisen hyvin. Mutta sittenhän sen näkee.. Kävimme eilen tutustumassa Kätilöopistoon täällä Helsingissä, joka tulee olemaan todennäköisin synnytyspaikkamme. Myös Naistenklinikka ja Jorvi Espoossa ovat mahdollisia synnytyssairaaloita - jos oikein huonosti käy, saatamme kuulemma joutua Porvooseen tai Hyvinkäälle, mutta toivotaan ettei niin kauas tarvitse lähteä.

Siinäpäs niitä fiiliksiä - seuraava yksityiskohtaisempi päivitys tähän liittyen onkin toivottavasti sitten synnytyskertomus!

Paljonko häät maksavat?

Häihin saa upotettua rahaa varmasti niin paljon kuin itse haluaa. Toisaalta hyvin niukallakin budjetilla voi häät järjestää, jos vain on itse valmis tekemään paljon. Puhun tässä siis häistä, joissa on hääjuhla häävieraille.

Meidän häissämme ei ollut varsinaista budjettia. Sormukset oltiin hankittu heti kihlautumisen yhteydessä, joten niitä en varsinaisiin hääkuluihin ole laskenut. En enää muista kaikkien asioiden tarkkoja hintoja, mutta suuntaviivat sille, mikä mitäkin maksoi löytyy muistista kyllä. Vieraita taisi loppujen lopuksi olla n. 70.



ASUT:

Minun mekkoni kanssa pääsimme edullisesti kun tilasin sen omilla mitoillani teetettynä netistä. Ostin hääpäiväksi myös laukun, kengät ja pukukorut. Kaiken kaikkiaan asuni maksoi n. 400€. Mieheni vuokra-asu maksoi 170€ ja pikku kukkaistyttöjen asut taisivat olla jossain 80€ tietämillä. Alusasuni taisi maksaa n.150€.

JUHLAPAIKKA:

Juhlapaikan vuokra oli 300€ ja hintaan sisältyi paikan siivous.

KUKAT:

Yllättävästi yhdeksi suurimmista kulueristä nousivat kukat. Ne maksoivat n. 650€. Tähän hintaan kuuluivat juhlapaikan kukat, morsiuskimppu ja sulhasen viehe.

PITOPALVELU:

Tarkkaa summaa en enää muista, mutta vähän reilu 2000€ se taisi olla.

KORISTELU, KUTSUT, KIITOSKORTIT:

Näiden hintoja on vaikeaa arvioida. Hankintoja kun tehtiin useaan kertaan pidemmällä aika-akselilla. Kutsuihin meni itse asiassa yllättävän paljon rahaa. Kirjekuorineen, tarvikkeineen ja postimerkkeineen n. 150-200€. Kiitoskortit tilasimme kuvapalvelun kautta netistä ja saimme ne aika edullisesti. Alle 100€ päästiin. Erilaisiin koristeisiin, karkkibuffaan ja muuhun sälään upposi varmasti niihinkin useampi satanen. Arvioidaan nyt vaikka, että 200€, mutta voi hyvin olla enemmänkin.

HIUKSET & MEIKKI:

Kävin ottamassa raidat ennen häitä, teetin kampauksen ja meikin. Myös mieheni kävi hääpäivänä kampauttamassa hiuksensa. Näihin meni yhteensä n. 200€.

HÄÄYÖ:

Hääyö hääsviitissä maksoi 204€.



Jokainen voi tuosta saada nyt suurpiirteisen kuvan häidemme kuluista, mutta jos niihin laskee vielä sormukset, studiokuvauksen ja häämatkat, tulee lopulliseen hintalappuun varmasti ainakin puolet lisää. Eli häiden järjestäminen ei kyllä ole halpaa, vaikka jonkin verran itse asioita teimmekin ja esimerkiksi häämekon kohdalla tein selvää säästöä. Myös juhlapaikkamme oli mielestäni kohtuuhintainen ja häiden kuvaus tapahtui tutun kautta ilmaiseksi.

Sivuraiteilla Ikeassa

Toissa viikonloppuna ohjelmassa oli siis Ikean reissu. Ostoslistalla oli kaikkea pientä ja tarpeellista vauvalle, mutta kuinkas sitten kävikään..

No tietysti niin, että mukaan tarttui muutama suunnittelematon juttu myös kotiin. Kevät on tehnyt tepposet ja saanut halajamaan kotiin vaaleampaa väriskaalaa.


Keittiön aika mitäänsanomaton, metallin värinen valaisin vaihtui valkoiseen, suureen Melodi valaisimeen. Olohuoneen viininpunainen villamatto puolestaan sai seuraajakseen muhkean pörheän Gåser maton, jonka värisävy on tuollainen luonnonvalkoisen ja vaalean beigen kaunis yhdistelmä. Päädyimme suurimpaan mahdolliseen kokoon, jotta mahdollisimman iso osa olohuoneen lattiasta peittyisi. Olemme kaikki, koiraa myöten rakastuneet tuohon uuteen tulokkaaseen. Ikean Kallax hyllyymme otimme neljä Branäs koria. Sotkut piiloon!

Näiden lisäksi löysimme myös sängyn. Sänkyprojekti onkin ollut auki jo riittävän kauan aikaa. Vielä emme sänkyä ostaneet kun halusimme mittailla makuuhuonettamme mahtuvuuden varmistamiseksi. No mahtuuhan se, mutta juuri ja juuri. Kun ajatuksena on viimeistään kesällä alkaa totinen uuden asunnon metsästys, aiomme tuon haluamamme sängyn kuitenkin hankkia. Muutaman kuukauden nyt pystyy ahtaamminkin kalustetussa makkarissa nukkumaan!

Vauvalöytöjä, kotikuvia ja sänkyasiaa myöhemmin lisää. Nyt taidan mennä ottamaan pienet päikkärit. Kas kun pois mennyt flunssa palasi ja olotila on sen mukainen.



1 mekko, 3 asua

Raskausajan asujen esittely jatkuu. Tänään vuorossa H&M:n midi-mittainen trikoomekko, joka ei ole mikään varsinainen mammavaate, mutta joka on saanut paljon käyttöä mukavuutensa ansiosta näin raskausaikanakin.

Videon ideana on helposti yläosaa vaihtamalla näyttää, miten yksinkertaisesta perusvaatteesta saa monta erinäköistä asukokonaisuutta yhtä osaa muuntamalla. Kaikki tämän videon vaatteista kuuluvat ihan normaaliin vaatekaappiini, eli eivät ole äitysvaatteita.



In this video there is a tricot dress from H&M. I will show 3 different ways to wear it when pregnant. None of the clothes in this video are from maternity section. I hope you will enjoy this video! xo

Kuvat kehyksiin

Viikonloppu oli tehokas ja tapahtumarikas. Monta projektia saatiin eteenpäin nyt, kun vihdoin ja viimein perjantaina kuume hellitti. Ihanaa olla taas elävien kirjoissa, energisenä!

Sunnuntaina teimme Ikean reissun, josta tarkoitus oli hakea lähennä vauvalle tarpeellisia juttuja. No kuinkas sitten kävikään.. Ostimme myös uuden maton, valaisimen ja kaikenlaista kotiin. Niistä lisää myöhemmin. Yksi ihan ostoslistallakin ollut juttu oli taulukoukkupaketti. Olen pitkään halunnut saada häidemme studiokuvat seinälle kehyksiin. Tänään kuvaseinän rakentelu sitten alkoi makuuhuoneeseen.

Our weekend was fun and productive. It is so nice to be healthy again - fever took the best of me last week. But now I am full of energy and ready for action!

On Sunday we headed to Ikea to buy some stuff for the baby. Well.. we found many things for home too, but I will tell more about that later. One thing we needed was some hooks for our picture frames, so that I could get this picture wall idea started I have had on my mind for a long time.



Kaivelin kaappeja ja löysin kuin löysinkin kokoelman kehyksiä, joilla pääsin seinän rakentamisen alkuun. Väriteemakin löytyi olemassa olevien kehysten myötä. Seinälle tulee valkoisia, hopeisia ja mustia kehyksiä. Yhden ruskean kehyksen (ylin vasemmalla) jouduin maalaamaan valkoisella, enkä ole siihen aivan vielä tyytyväinen. Sisällä oleva kuva tulee vaihtumaan, samoin kuin todennäköisesti valkoisen sävy. Nyt ei vain ollut oikean väristä maalia heti saatavilla.

Seinää tietysti muokataan ja kasvatetaan tilanteen mukaan. Makuuhuoneessamme se sijaitsee kirjahyllyjemme vieressä, pinnasängyn päällä. Makkarista tulee myöhemmin postausta, kunhan saan vauvan oman nurkkauksen esiteltävään kuntoon.

Aurinkoa loppupäiväänne!

I was able to find small selection of frames from our cabinets and storage that I used on this wall. I used black, white and silver frames. The idea is them to kind of match but to look gathered at the same time. Number of frames and pictures will be growing in the future. Very easy but effective decor idea for anyone! Just change the frames according to your decor esthetics. 

Helpotusta raskauden loppuun

Viime yö oli ehkä kamalin koko raskauteni aikana. Nyt olotila alkaa jo pikkuhiljaa normalisoitua ja siitä sainkin idean..

Minulla on ollut tähän saakka tosi helppo raskaus, mutta kun mentiin yli kolmenkymmenen raskausviikon, on vaivoja alkanut ilmaantua.

Eilinen aamu meni loistavasti - olin kerrankin nukkunut hyvin (ei pahempia selkäkipuja, supisteluja ja nenäkin oli kerrankin lähes koko yön auki). No hyvästä yöstä innostuneena, energiaa puhkuen aloin hiomaan sähköhiomakoneella keittiön tuoleja, imuroin, moppasin, pyyhin pöyt, käytin koiraa pitkällä lenkillä jne, jne. Illalla se sitten kostautui. Voima lähti täysin jaloista, supisteli, joka paikkaa särki, selkä oli todella kipeä, oli kylmä ja sairas olo. Yöllä sain kuin sainkin pari tuntia nukuttua kuuman kylvyn ja panadolin avustuksella, mutta aamulla olo oli vielä kurja. Jouduin käpertymään kahden peiton alle, jotta kehoa ravisuttavat vilunväreet eivät saisi ylivaltaa. Aamupala päätyi vessanpönttön samaa kautta kun se oli mahaan päätynytkin. Onneksi sain taas unen päästä kiinni. Tämä päivä onkin mennyt sohvalla pötkötellessä koiran kanssa. No, pieni lenkki toki tehtiin kun Piki on päivälenkkiin tottunut.

Kaiken tämän keskellä aloin ajatella niitä pieniä juttuja, joka tekee tästä loppuajasta siedettävämmän. Joidenkin lopuraskaus menee hienosti, ilman erityisempiä vaivoja, mutta miksei sitä hemmottelisi itseään ja vartaloaan joka tapauksessa ennen suurta koitosta.



Toiset naiset kokevat loppuraskauden "isomahaisimman" vaiheen voimaannuttavana. He saattavat pitää vartaloaan todella kauniina, eivätkä kummemmin kärsi esimerkiksi liikkumisen vaikeutumisesta. Itse en kuulu tähän ihmisryhmään. Vaikka iloitsen mahassa kasvavasta vauvasta suunnattomasti ja pidän kasvavaa masua ihan söpönä, mahan aiheuttama epämukavuus ja kömpelyys ovat kuitenkin kehollisesti päällimmäisenä pinnalla. Olenkin onnitellut itseäni moneen kertaan siitä, että raskauden puolivälissä tuli äitiysvaatteita hankittua. Se vielä tästä puuttuisi, että joutuisin kulkemaan epämukavan tiukat vaatteet tai jopa mieheni vaatteet päällä loppuraskauden. Sopivista, kauniista ja mukavista vaatteista saa yllättävän paljon mielihyvää niihin päivään kun olotila on lähellä eteenpäin pyörivää valasta. Suosittelen lämpimästi mammavaatteiden hankintaa!!

Suhtaudun kohtuullisen rennosti, ihanan terveydenhoitajan suosituksella, erilaisiin ravintosuosituksiin ja muihin. Kun ruokavalio on jo valmiiksi sopivan monipuolinen. Mutta juon edelleen ne kaksi kuppia kahvia päivässä, jos sattuu maistumaan. Meikkaan ja lakkaan kynnet. En ole kuitenkaan halunnut värjätä hiuksiani juurikaan raskauden aikana. Häät tekivät poikkeuksen. Halusin tähän loppuraskauteen kuitenkin vähän hemmottelua ja varasin itselleni kampaaja-ajan (leikkuuseen), vaikkei sille mitään suurempaa tarvetta olisi juuri nyt ollutkaan. Kaipasin vain jotain pientä piristystä ulkonäkööni. Odottavan äidin kannattaa ehdottomasti suoda itselleen vähän ylimääräistä jonkinlaisen hoidon tms. muodossa. Kannattaa muuten aina kosmetologille/hierojalle/kampaajalle aikaa varatessa varmistaa, soveltuuko kyseinen hoito tai siihen käytettävät aineet raskaana olevalle. Itse olen suunnitellut synnytyksen jälkeen, ennen ristiäisiä, hankkia itselleni kunnon hoitopaketin kasvo- ja vartalohoitoineen, kampaajineen.. saatanpa kokeilla niitä pitkään harkitsemiani tekoripsiäkin.

Moni raskaudesta ja synnytyksestä lukenut tai sen kokenut tietää, että kuuma vesi on yksi parhaimmista epämukavuuden luonnollisista lieventäjistä. Olen ottanut tavaksi pitkän aamusuihkun lisäksi mennä illalla ihanan kuumaan kylpyyn, kylpyvaahtoineen kaikkineen. Voin sydämestäni sanoa, että tällä hetkellä minulla ei ole missään niin hyvä olo kuin kuumassa kylvyssä. Vesi kannattelee, keventää, hoitaa ja helpottaa. Olen koko raskauden ajan rasvaillut vatsan, selän ja decolteen alueet aina suihkun jälkeen. Nyt loppuvaiheessa rasvailen vartalon kahdesti päivässä, sekä kylvyn että suihkun yhteydessä. Yleensä jollain ihanan tuoksuisella ja kosteuttavalla vartalorasvalla, välillä myös kookosöljyllä. Raskausarpia ei ainakaan vielä ole tullut, mutta niitähän saattaa tulla vaikka vasta synnytyksessäkin. Linea negra sen sijaan on näkynyt masussa jo heti raskauden alusta saakka. Se tosin aiheutuu ilmeisesti hormonaalisista muutoksista. Mutta nyt ei tosiaan ole aika tuijottaa vesilaskua.

Vauvahössötys tarvikkeiden hankkimisineen voi tuntua ulkopuolisista joskus vähän ylimitoitetulta, mutta usein se palvelee muutakin tehtävää kuin pelkästään vauvan materiaalisista tarpeista huolehtiminen. Minulle vauvahankintojen teko on ollut yksi tapa valmistautua henkisesti vauvan tuloon - jotenkin pikkuruiset vaatteet ja uudet huonekalut tuovat vauvan todellisemmaksi. Mieheni olisi ollut taipuvaisempi jättämään joitakin vauvahankintoja lähemmäs synnytystä, mutta ymmärsi kyllä minua kun selitin, millaista mielen rauhaa saan siitä tunteesta, että kaikki on kohtuullisen hyvässä vaiheessa valmiina. En nyt kannusta esimerkiksi vaatteiden järkyttävään haalimiseen, varsinkin kun ne alussa menevät niin nopeasti pieneksi. Mutta antaisin luvan itselleni vähän höyrähtää kaupan vauvaosastoilla.

Viimeiseksi kehottaisin, omien tuntemusten mukaisesti, madaltamaan itselleen asettamia standardeja ja kertomaan läheisille kulloisestakin olotilasta. Minulla on ainakin sellainen mentaliteetti, että turhista ei valiteta. Joillakin odottavilla äideillä taas saattaa olla itselleen vaatimuksia esimerkiksi työpoissaolojen suhteen. Raskauden loppupuolella on ihan ok olla väsynyt. On ihan ok pyytää apua ja vaatia vähän omaa aikaa. Minulle on ollut oppimisen paikka"valittaa" huonosta olostani, jotta ympäristö saa tilaisuuden auttaa, helpottaa oloa ja ymmärtää. Myös miehen fiiliksiä kannattaa välillä kysellä ja isää huomioida. Loppuraskauden aikana viimeistään kannattaa toteuttaa kivoja parisuhdejuttuja. Nauttia brunsseista ulkona, piipahtaa viikonlopun kestävällä minireissulla, vaikka sitten ottaa niitä kuumia kylpyjä yhdessä.



perjantain tunnelmia

Makailen tällä hetkellä koneen kanssa sängyssä. Lukien synnytyskertomuksia, joista toiset ovat ihanan seesteisiä ja toiset taas hieman karumpia. Hyvä saada molemmanlaista perspektiiviä tapahtumaan.

Mies lähti viikonlopuksi reissuun ja minä yritän ottaa nämä pari päivää rennosti. Lähinnä, koska viime päivät ovat olleet vähän raskaita. On ollut supistuksia, kipuja ja väsymystä. Sekä tietysti noiden aiheuttamaa unettomuutta. Rima on viikonlopuksi asetettu tosi korkealle - kunhan saan perusjutut tehtyä ja koiran hyvin lenkitettyä, olen tyytyväinen suoritukseeni. Kaikenlainen ylimääräinen rehkiminen tuntuu nyt lisäävän supistelua, joten yritän ihan tosissani jättää puuhastelun vähemmälle. Katsotaan miten onnistuu!

I am laying on my bed with my computer. Reading birth stories, some more assuring than others. But I like to get wide perspective.

My husband left for a short trip and my plan is to take it easy. Mainly because last few days have been quite rough. I have had contractions, some pains and tiredness. So I am just going to take care basic things and give our dog good walks. Thats enough!

Hämmästyksekseni olen saanut tässä muutamien viime viikkojen aikana todeta, että 'totta se on'! Odottavissa äideissä ja heidän aivoissaan tapahtuu todella jokin kemiallinen muutos (=pehmeneminen) ja mieli tuntuu täyttyvän vain ja ainoastaan vauvoihin liittyvillä jutuilla. Synnytyksen hyvää vauhtia lähestyessä painotus on vielä synnytysjutuissa. Varsinkin kun olemme nyt saaneet lähes kaikki alkuun pääsemisen tarvittavat vaatteet ja välineet hankittua, joten niiden osalta stressi on pois pyyhitty.

Makkarin ikkunasta tulvii sisään valoa, taitaa jopa aurinko vähän pilkahdella. Täytynee vetää vaatteet päälle ja ottaa koira hihnan jatkeeksi. Kaunista perjantaita kaikille!

I have been kind of amazed how there has been this switch in my brain happening lately. I have heard people talking about it, but didn't really believe it happening to me. What I am taking about is the change when your brain gets unable to think much else than baby stuff. We have already got most of  the thing for the baby so now my brain is puzzled especially with giving birth and the time after. So no, baby brain is not a myth, it is what happens when actual due time is coming closer, for sure!

But now I have to fly, sun is shining and my dog wants to get out. Have a beautiful Friday y'all.


Professional Blog Designs by pipdig