Henkilökohtaisemmin häistä

Lapsena ja nuorena en oikein uskonut avioliittoon. Ajattelin hyvin hyvin pitkään elämässäni, etten koskaan mene naimisiin. Omat ajatukset elämän osalta, arvot ja toiveet selkenivät minulle kirkkaasti oikeastaan muutama vuosi sitten. Ymmärsin, että haluan kunnollisen miehen, avioliiton ja perheen. Nyt nuo toiveet ja haaveet ovat kaikki täyttymässä.

Vaikka käänsin kelkkani avioliiton suhteen, häihin minun oli sitten hieman vaikeampaa suhtautua. Toki halusin ehdottomasti papin aamenen ja siunauksen liitollemme. Surullista kyllä syy, miksi häät aiheuttivat paljon harmaita hiuksia ja epäröintiä olivat oikeastaan minusta riippumattomia.

Olen avioerolapsi, väliinputoaja uusperheen näkökulmasta. Selittänee uskon puutteen avioliittoon. En tuntenut olevani lapsena kumpaisenkaan uuden perheen täysvaltainen jäsen. Monet uusperheet saavat homman toimimaan loistavasti. Minun perheeni oikeastaan eivät siitä näkökulmasta, että yhteistyö perheidemme välillä puuttui. Parhaana esimerkkinä varmaan ylioppilasjuhlat, joista yhdet vietettiin isäni luona ja toiset äitini.

En osannut oikein aiemmin kuvitella, miten saisimme mieheni kanssa rakennettua iloiset, lämminhenkiset häät, jossa kaikki ainakin tulisivat toimeen. Nyt täynnä uskoa aikuisten ihmisten kykyyn tulla toimeen ja haluun juhlistaa rakkauttamme (edes yhden päivän ajan, edes tällaisen tilaisuuden vuoksi), mieheni kannustamana, päädyimme kuitenkin suunnittelemaan suurehkoja sukuhäitä. Ajattelimme, että yhden päivän kaikki kestävät vaikka päällään seisten ja koska porukkaa olisi paljon, ei kenenkään olisi pakko seurustella toistensa kanssa.

Nyt sain kuitenkin kuulla, että toinen puoli perheestäni on päättänyt jättäytyä pois häistämme. Koska heillä olisi "vaivaantunut olo" tilaisuudessa. Uskomatonta, mutta totta. Kyllähän se yhteydenpito on välillämme hiipunut vuosien saatossa, mutta ajattelin kutsua myös käden ojennuksena - jonkinlaisena mahdollisuutena suhteen uudelleenrakennukseen. Minun ihmisistä hyvää uskovaan mieleeni ei ollut mahtua se ajatus, että joku ei haluaisi tulla tyttärensä häihin. Ainakaan oman epämukavuutensa vuoksi. Jotenkin tuli täystyrmäyksenä asia, vaikka siskoni kyllä sanoi aavistaneensa asian.

No näillä mielin olen nyt joutunut yrittää iloita tulevista häistämme, suunnitella ja valmistella. Ehkäpä se on parempi näin.. Että paikalla ovat vain ne ihmiset, jotka aidosti, oikeasti välittää.

Huomenna sitten vähän iloisempiin ajatuksiin ja asioihin. Esittelen teille häiden suunnittelun korvaamattoman apuvälineen - hääkansiomme!

6 kommenttia

  1. Ymmärrän hyvin harmituksesi! Se sinulla on oikeus ilmaista, myös suoraan asianomaisille. Voit nyt kuitenkin ajatella, että olet antanut heille mahdollisuuden tulla ja muuta et enää voi tehdä.

    Minusta muuten tuntuu, että melkein joka häiden alla on kaikenlaisia juttuja menneillään sukulaisten kesken... Meillekin suututtiin, kun ei kutsuttu joitain tosi kaukaisia tyyliin serkun serkkuja.

    VastaaPoista
  2. Aika käsittämätöntä, mun mielestä tollasessa tilanteessa ei pitäisi katsella omaan napaan ja miettiä omaa epämukavuutta. Nehän ovat sinun ja miehesi juhlat ja vieraat ovat siellä juhliakseen teidän kanssanne. Niin kuin Bisquits sanoi, olet heille antanut mahdollisuuden osallistua häihin ja se on sitten heidän oma häpeänsä jos jättävät tulematta.

    VastaaPoista
  3. Bisquits: Vaikeitahan asioita nuo ovat.. erot ja muut. Epämiellyttäviä ja hankalia. Ajattelisi, että kun lapsia tähän maailmaan saattaa, heitä pitäisi kuitenkin kohdella eri tavalla kuin niitä entisiä kumppaneita/suhteita, jotka voi unohtaa ja taakseen jättää. Mutta kuten sanoit, mahdollisuus on annettu ja se on jätetty käyttämättä.

    Taitaa olla ihan yleistä, että häihin jotain pientä sukulaisdraamaa liittyy. :) EIkä siinä mitään, kunhan kukaan ei itse päivänä mitään draamaa kehittele!

    Susu: Niinpä! Varmaan heillä voi olla helpompaa sitten olla osallistumatta, mutta kyllä se tietysti aika selvä ja surullinen viesti oli minun suuntaani. Eipä kyseinen vanhempi olisi varmasti ollut mistään hinnasta pois tyttärensä (uudesta suhteesta) häistä, jotka myös olivat tänä kesänä.

    Mutta elämä on.. täytyy yrittää nauttia ja olla kiitollinen niistä ihmisistä ja perheestä, jotka ympärillä on. Onneksi saan mieheni perheestä aivan upean jatkeen omalleni!

    VastaaPoista
  4. Nyt tuli kyllä tosi paha mieli sun puolesta! Miten joku voi olla niin itsekäs, että jättäytyy pois oman "epämukavuutensa" takia.
    Huh, ihan meinasin hiiltyä pelkästä ajatuksesta..
    Mutta oikeassa olet. Parempi, että paikalla ovat he, jotka oikeasti välittävät, eikä kukaan, joka ajattelee omaa oloaan ja etuaan ensin.
    Tsemppiä. ♥

    VastaaPoista
  5. Camilla: Tosi paha mieli oli kyllä aluksi asiasta, mutta olen päättänyt olla ajattelematta sitä liikaa ja nauttimaan hääpäivästä kaikesta huolimatta! :) Tärkeintä on kuitenkin se meidän kahden tekemä lupaus toisillemme ja ne ihmiset, jotka siitä kanssamme haluavat iloita. Kiitos kaunis sanoistasi!

    VastaaPoista
  6. Camilla: Tosi paha mieli oli kyllä aluksi asiasta, mutta olen päättänyt olla ajattelematta sitä liikaa ja nauttimaan hääpäivästä kaikesta huolimatta! :) Tärkeintä on kuitenkin se meidän kahden tekemä lupaus toisillemme ja ne ihmiset, jotka siitä kanssamme haluavat iloita. Kiitos kaunis sanoistasi!

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig