Finally I can see

Minulla on ollut miedot lukulasit alakoulusta lähtien. Olen aina lukenut paljon ja jossain vaiheessa tuli elämään myös näytteen edessä istuminen. Silmät rasittuivat ja rivit alkoivat hyppimään. Yliopistoon mennessä huomasin, että en enää nähnyt luentokalvoja, ellen mennyt salin etuosaan istumaan ja bussi vilisti joskus ohitse kun en nähnyt numeroa vasta kun oli liian myöhäistä. Menin siis optikolle tarkastukseen ja hän arveli päätetyön ja tenttiin luvun rasittaneen silmiä, joka vaikutti sitten kaukonäköön.

Aloin ajatella, että näköni on ihan normaali. Että on normaalia nähdä huonosti. Vaikka lenkillä ollessa silmälasit omaistava mieheni erotti merellä olevat linnut ja kivet, minun sekoittaessa ne toisiinsa. Opin lukemaan kylttejä ja tekstejä kirjainten muodon ja rytmin mukaan. Epäselvät kohdat pystyy yleensä hyvin arvata asiayhteydessä. Autolla ajessamme en nähnyt kadunvarsikylttien tekstejä kuin vasta ihan kohdalla. En osannut ajatella, että tässä olisi mitään kummallista..

I have had reading glasses for ages. I have always read a lot and in some point there came computer. My eyes got stressed out and the lines started to jump in my eyes. When I went to university I realized that I didn't see lecturers notes if I didn't sit at the front of the classroom. Sometimes I missed a bus because I didn't see its' number on time. So I went to an optician and she thought that my distance vision has got worse because of stressed eye due to reading and sitting on computer.

I started to think that seeing badly was normal. My fiancé has glasses, quite strong ones, and he was able to tell if the object in distance was a bird, a stone or something else - I wasn't. I learned to read signs studying the shape and rhythm of the letters. I was able to deduce the unclear parts from the context. But some things were impossible for me to see, like street signs etc. I just thought it was normal to see this way and that my eyes were a bit stressed out.



Kunnes eilen kävin silmälääkärillä ja minulle kerrottiin lähinäköni olevan lähes täydellinen, mutta kaukonäkö vaatii ehdottomasti lasit. Kun vetäisin päähän ne silmälääkärin hassut, pyöreät rillit, joissa on irroitettavat linssit, en ollut uskoa silmiäni - näin seinällä olevan kellon numerot täysin selvästi, näin seinällä olevien julisteiden kaikki tekstit ja ikkunasta ulos katsoessa vieläpä kadun toisella puolella olevan ravintolan kyltin. Kuulostaa varmaan aivan itsestään selvältä, mutta minulle se oli aika huikea hetki. 

Mutta nyt täytyy totutella siihen ajatukseen, että niitä silmälaseja täytyisi pitää lähes aina. Kehyksiä sovitellessa tilanne vielä kärjistyi kun tajusin, että tässäpä sitä valitaan asustetta, joka tulee olemaan jokapäiväinen kaveri. Onneksi löysin sellaiset persoonalliset, mutta kaiken kanssa menevät lasit, joita saatan kuvitella päivittäin käyttäväni. Niistä lisää myöhemmin.

Tarinan opetus lienee se, että käykäähän tsekkaamassa näkönne aina silloin tällöin. Musta tulee ihan supernainen, kun saan lasit päähän ja näen kaiken taas kirkkaasti (joo.. yritän tsempata itseäni uuteen tilanteeseen.. ;))!


This continued until last Tuesday. I went to eye doctor and she told that I didn't need reading glasses but I certainly needed glasses to improve my distance vision. I got to try out the right strength lenses and I was amazed! I was able to see so clearly.

The hard part was the moment when I realized that from now on I have to wear glasses daily. It was challenging to find a pair of glasses I could imagine to wear with everything. But I think I managed to do that. I will show them for you when they come. 

The lesson of this little story is that go and get your eyes checked every 3-4 years or so. Especially when you are over 30.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig