Sielu elää kauneudesta

Jatketaan vielä hetkinen pohdintaa, johon lyhyesti jo viittasin edellisessä postauksessa. Sen jälkeen lupaan palata maan pinnalle.

Samoin kuin olen opetellut ravitsemaan ruumistani sille parhaimmalla tavalla, mikä ei ohimennen tarkoita pelkkää salaatin puputtamista, olen jo monta vuotta sitten tehnyt tiettyjä päätöksiä koskien sieluani. Sielu, ihmisen sisin muokkaantuu läpi elämän ulkoisten ärsykkeiden voimasta. Tein jo hyvin nuorena päätöksen siitä, että koettaisin varjella itseäni kyynisyydeltä. Vajaa kymmenen vuotta sitten tein päätöksen antaa enemmän tilaa mielessä ja sydämessä kauneudelle ja hyvyydelle, vähemmän kaikelle muulle.


Mitenkäs tuo päätös on vaikuttanut elämään? No en suostu katsomaan enää televisiosta tai elokuvissa raakaa väkivaltaa tai yliseksuaalista sisältöä. Skippaan suosiolla lehdistä julkkisjuorut, skandaaliuutiset, erilaisilla onnettomuuksilla tai väkivallanteoilla mässäilyn. Olen antanut anteeksi kaikille kaiken. Yritän kovasti vältellä negatiivista puhetta, oli se sitten juoruilua tai valitusta, vaikkakin tunnustan kyllä siihen usein vielä sortuvani. Oletteko muuten huomanneet, että tietyt ihmiset laukaisevat meissä tuollaisia puhetapoja? Ehkä se on jonkinlainen yhdessä opittu keskustelun muoto, josta on vaikeaa luopua. Minä en koskaan kuitenkaan kehottaisi ketään vain hankkiutumaan eroon  ihmisistä elämässä. Ainakaan kovin kevein perustein.


Tämä kaikki tuli mieleen, kun muistelin mennyttä viikonloppua. Olemme nimittäin miehen kanssa leikitelleet ajatuksella hankkia kotiimme "oikeaa" taidetta. Kaksi alkuperäisteosta seinällä kyllä jo koreilee, mutta jollekin uudelle olisi vielä tilaa. Kiertelimme lauantaina Kaapelitehtaan taidemaalareiden teosvälitysnäyttelyä ja todella tunsin, miten kaikki näkemämme kauneus hoiti sielua ja kevensi sydäntä. Aluksi teoksia katseli arvostellen, ohmimennen vilkuillen. Pikkuhiljaa askel hidastui, mieli avautui ja värit, muodot, siveltimen vedot ja teosten kauneus kaikissa muodoissaan saivat valtaansa. Tuon jälkeen mieli oli virkeä ja pää pilvissä. Keveä ja iloinen.


Toissijaiseksi jäi se asia, ettemme kotiin teosta löytäneet. Vähän turhan suuria olivat tähän asuntoon kaikki teokset, joihin tykästyimme. Mutta sain näyttelystä varmasti paljon enemmän, mitä sinne lähdin hakemaan.

Kuvat/Pictures: live.chloe.com/

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig