Relaxed Friday outfit & some profound thoughts

Tänään mietiskelin niitä asioita, mitä yksin, sinkkuna ollessani olen oppinut. Parisuhteessa on helppoa ajatella itsestään hyviä asioita, kun voi tarkastella itseään toisen ihmisen ajatusten kautta. Näin tietysti, jos parisuhde on hyvä ja toinen ajattelee sinusta kauniita asioita. Yksin ollessa joutuukin opetella olemaan oma paras ystävä - olemaan hyvä ja armollinen itselleen, tsemppaamaan itseään eteenpäin ja näkemään omat vahvuudet objektiivisesti. Ei aina niin kovin helppo tehtävä.

Minua henkilökohtaisesti joskus hieman ärsyttää se neuvo, joka tässä suhteessa usein ihmisille annetaan - muuta ajatteluasi, ajattele vain hyviä ajatuksia itsestäsi, olethan mahtava/upea/älykäs/kaunis/mitätahansahaluattähänlisätä. Itseäni on ainakin enemmän auttanut realistisempi lähestymistapa.

Sen sijaan, että yrittäisin muuttaa ajatuksiani täysin epärealistiseen (ehkä jopa narsistiseenkin) suuntaan ja näkemään itsessäni piirteitä, joille en koe löytyvän todellisuuspohjaa, olen opetellut ajattelemaan tähän tapaan:
*on ihan ok joskus epäonnistua ja olla heikko, mutta olen myös onnistunut monessa asiassa elämässäni;
*minun ei tarvitse osata kaikkea, vaikka paljon osaankin;
*minussa on paljon yksilöllistä, uniikkia kauneutta kuten kaikissa muissakin ihmisissä;
*minussa on paljon hyviä puolia (joita pyrin tarkastelemaan realistisesti);
*minun unelmillani ja tunteillani on merkitystä ja pyrin ottamaan ne aina huomioon
*ja se että ajattelen nyt negatiivisesti tässä hetkessä itsestäni ei tarkoita sitä, että tuo ajatukseni olisi totta.



Sanotaan, että rakkauden vastakohta on viha. Mutta silloin ei ole ymmärretty rakkauden sisintä olemusta. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan häpeä. Rakkaus kunnioittaa haavoittuvuutta ja heikkoutta, mutta häpeä näkee heikkouden huonoutena. Ihminen voi olla heikko vain siellä, missä se on turvallista, ja turvallisuus voidaan saavuttaa vain, jos heikkoutemme hyväksytään. (T.Hellsten - Ajan takaa)

Hellsten myös ehdottaa, että todellinen kasvu ei ole kasvua joksikin suuremmaksi ja peremmaksi, vaan pienemmäksi. Kasvua on ymmärtää oma haavoittuvaisuus ja heikkous, joidenka hyväksymisen ja arvostamisen kautta avain itsensä kunnioittamiseen ja rakastamiseen löytyy. Uskon että ihminen, joka osaa rakastaa, ymmärtää elämän, muiden ihmisten ja itsensä haavoittuvaisuuden. Uskaltaa kuitenkin avata sisintään koska kokee olevansa turvassa. Eikä päällimmäisenä hae itsekunnioitusta tunnustuksista, saavutuksista ja suorituksista. Edellisen tyyppiset, menestystä hakevat ja muissa arvostavat ihmiset ovat usein juuri niitä, jotka näkevät heikkouden huonoutena. He eivät ole vielä oppineet näkemään ja käsittelemään omaa heikkoutaan.

Ollaan siis armollisia itsellemme, muistetaan taputella itseämme selkään heikompinakin hetkinä ja tsempataan itseämme eteenpäin, oli elämäntilanne sitten mikä hyvänsä.

Sellaisia ajatuksia perjantaille. :) Päivän asussa ei mitään sen erikoisempaa, paitsi että otin kerrankin kuvan takki päällä.. laukku vielä kuvasta unohtui. Olen ottanut tuon valkoisen, lyhyen takin taas käyttöön, koska pusakkamalliset takit ovat nyt pinnalla. Mukavaa viikonloppua kaikille!



Today I was thinking about things I have learned when being single, alone. It is quite easy to love yourself and think good things about yourself when you are in a relationship, because you can see yourself through somebody else's eyes. That is if your relationship is good and your partner thinks good things about you of course. When you are alone you have to be your own best friend - to be good and kind to yourself, to encourage and cheer yourself on achieving your dreams and goals and to see your own strengths objectively. Not an easy task I tell you.

I don'f find those "change your thinking", "think only good things about yourself", "you are the best, most amazing, talented, beautiful/addanythingyouwantinhere creature in this planet" mantras very helpful or easy to identify myself. I find them unrealistic and even narcissistic. These are the things I have tried to teach myself instead:


*it is ok to be weak and fail sometimes, I have been successful in so many things in my life
*I don't need to know how to do everything
*I am unique and beautiful person like everyone else in this planet
*my dreams and feelings are important and I try to take them into account (and show them) always
*if I think something bad about myself in some situation it doesn't mean that the idea/thought is valid and truthful
'They say that the opposite of love is hate. But then the essence of love is misunderstood. The opposite of love is not hate but shame. Love honors vulnerability and weakness, but shame sees weakness as flaw. Person can be weak only where it is safe and feeling of safety can be achieved only if our weakness is being accepted.' (Tommy Hellsten - Ajan takaa) 

Growth and development is not getting bigger and better, quite on the contrary - it means getting smaller. It means understanding your own and other people's weakness and accepting it. By "owning" your weakness you can learn to love and respect yourself truly. 

So lets just be kind to ourselves, pat our backs when having some hard times and be our own best friends, shall we.

Have a happy friday!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Professional Blog Designs by pipdig