Just thinking..

Eilen, aamupäivällä silmäni osuivat twitterissä tällaiseen twiittiin:

God-ordained dreams don't become reality at the SPEED of LIGHT.
Try the SPEED of a SEED that takes root before it bears fruit.
Mark Batterson

Käännöksenä ajatus menee suurin piirtein näin: "Jumalan säätämät asiat eivät tapahdu valonnopeudella. Ajattele ennemminkin siemenen nopeutta - aikaa, minkä se vaatii juurtuakseen ja kantaakseen hedelmää."

Lisäsin ajatuksen suosikkeihini, mutta en jäänyt sitä sen kummemmin miettimään kuin vasta illalla nukkumaan mentäessä. Oli kyse sitten pienestä ihmisen alusta tai vaikkapa ihmissuhteesta, ajatus tuntuu erittäin kuvaavalta.

Olemassaolonsa alussa alkio, pieni lapsi ja uusi parisuhde tarvitsee ennen kaikkea suojaa, hoivaa ja rakkautta. Äiti ja isä eivät vielä tiedä, minkälainen pienokainen siellä mahassa onkaan, tai varsinkaan sitä, millaiseksi lapsi kasvaa ja kehittyy. Kaikki mitä he voivat tehdä, on tarjota lapselle mahdollisimman suotuiset olosuhteet tulla tähän maailmaan. Samoin on laita uudessa parisuhteessa. Kaikki, mitä alussa kaksi ihmistä omistaa, on toive yhteisestä tulevaisuudesta ja halu hoivata parisuhdetta rakkaudella, jotta siitä jonain päivänä voisi syntyä jotain pysyvää ja hedelmällistä. Siemen tarvitsee kasvaakseen oikean maaperän, lämpöä ja vettä.



Kun lapsi syntyy, on vanhemmilla käsissään jotain konkreettista. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Edelleen se tarvitsee hoivaa ja rakkautta, mutta nyt myös rajoja ja ohjausta - välillä jopa hieman kuria. Lapsi tullessaan nuoreksi ja siitä edelleen aikuiseksi joutuu kokemaan myös vaikeita asioita ja aikoja. Ne kasvattavat ja vahvistavat. Parisuhteessa analogia on selvä. Kun parisuhde kehittyy ja toisen ihmisen oppii tuntemaan, saa parisuhde uuden ulottuvuuden. Yhdessä koetut vaikeudet vahvistavat suhdetta, jos ne päätetään yhdessä rakkaudellisesti selvittää. Pienen siemenen kehittyessä taimeksi, olosuhteet muuttuvat. Taimen joutuu maanpinnan yläpuolelle - luonnonvoimien armoille. Tuulet ja myrskyt voivat tappaa pienen taimenen, mutta tietysti myös tehdä siitä sitkeämmän ja juurista syvemmän. 



Kun lapsesta kasvaa aikuinen, taimenesta puu ja parisuhteesta pitkäikäinen avioliitto, voidaan katsoa, miten paljon aikaa, vaivaa ja rakkautta niihin on laitettu. Olosuhteetkin vaikuttavat - aina meillä ei ole valtaa siihen, millaiseen maaperään siemen tipahtaa; millainen lapsi syntyy, millaiseen perheeseen ja mihin olosuhteisiin tai mitkä niiden kahden ihmisen taustat ja elämäntilanteet sattuvat tapaamisen hetkellä olemaan. Puuntaimiin ja parisuhteisiin tosin liittyy tässä ajassa hieman erilainen piirre kuin lapsiin. Jos puuntaimi (tai parisuhde) vaatii liikaa hoitoa tai jostain syystä hieman kärsii olosuhteiden vuoksi, meillä on taipumus ottaa kasvi maasta (ja parisuhdestatus facebookista) ja hakea puutarhamyymälästä uusi tilalle. Kuka niitä puita nyt jaksaakaan enää kasvattaa, nehän voivat elää satoja, jopa tuhansiakin vuosia - vähemmästäkin niihin kyllästyy.. ehkä pensas olisikin kivempi. Helpoin vaihtoehto on korvata aito ja elävä kasvi elottomalla patsaalla tai muovikukilla.



Kuitenkin myös vaatimattomissa oloissa lapsuus voi olla ihmeellinen, kitukasvuisessakin maassa kasvaa usein puita ja haastavissa olosuhteissa syntyy onnellisia parisuhteita.


2 kommenttia

  1. hyvin kirjoitat,
    tärkeitä ajatuksia

    20 avioliittovuoden kokemuksella
    ja kahden pojan äitinä
    allekirjoitan kaiken

    Puutarhanhoidosta en niin välitä.

    mervi

    VastaaPoista
  2. mervi: Kiitos Mervi ihanasta kommentistasi! Hymy nousi huulille! :)

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig