life is a ride - a great one

Blogin kirjoittaja joutuu aina tasapainottelemaan sen asian kanssa, miten paljon itsestään ja elämästään haluaa paljastaa. Hyvin usein aloitteleva bloggaaja on hieman arka ja paljastaa itsestään aika vähän. Jos ja kun bloggaaminen jatkuu, alkavat muurit madaltua. Blogissa aletaan paljastamaan asioita omasta elämästä, perheestä, ystävistä, opiskeluista, työstä ja muista tapahtumista.

Näin saattaa jatkua hyvin pitkään, kunnes elämäntilanteet vaihtuvat. Bloggaaja saattaa alkaa saamaan kritiikkiä elämästään, kaverit ja puolitutut löytävät tiensä blogiin, jotkut jopa joutuvat tekemisiin stalkkereiden kanssa, toiset alkavat miettimään tulevaisuutta - onko itsestään liikaa paljastaminen viisasta?

Itse olen käynyt läpi kaikki nuo edelliset vaiheet. Lopetin omasta elämästä kertomisen kun tuntemattomat ihmiset alkoivat kommenttiboksissa arvioimaan elämääni kun kokivat tuntevansa minut blogin perusteella. Kun huomasin kavereiden ja tuttavien ohimenevistä kommenteista heidän selkeästi lukeneen blogiani - kuitenkaan minulle siitä kertomatta. Kun lukijamäärät alkoivat kasvaa ja sen myötä minua oma avoimuuteni ahdistamaan. Ja kun aloin miettimään tarkemmin tulevaisuuttani ja ammatillista minääni.



Mitä sitten menetin? No tietysti henkilökohtaisemman suhteen lukijoihini. Tämä on näkynyt sekä lukijamäärien vähenemisenä, että kommenttiboksin hiljaisuutena verrattaen niihin aikoihin, jolloin enemmän asioita jaoin. Joskus kun lueskelen blogini vanhempia postauksia mietin, että ihan lukijana varmaan pitäisin vanhasta tyylistäni enemmän..

Toisaalta minulle blogin pitämisessä riittävän tyydyttävää on se, että näen blogini tilastoissa kohtuullisen määrän blogiani päivittäin seuraavan. Olen jopa saanut kävijämäärät taas hyvään nousuun säännöllisellä postaustahdilla. Kivaa on nähdä myös se, että ne jutut, joissa pyrin jakamaan omaamaani tietoa, saavat vuodesta toiseen säännöllisesti paljon osumia google-hauissa. Tulee tunne, että olen ehkä oikeasti jotakuta pystynyt auttamaankin jossain vaatetukseen liittyvässä pulmassa.

Eli en siis missään nimessä valita - olen itse valinnut tämän tavan tehdä blogiani.

Tämä aihe tuli mieleeni siitä syystä, koska elämäni tulee muuttumaan joksikin aikaa aika dramaattisesti. Niin paljon kun haluaisinkin teidän kanssanne elämääni enemmän jakaa, pidättäydyn vain toteamaan, että vaihdan joksikin aikaa maisemaa ensi kuun alusta lähtien. Tämä tuskin blogissani näkyy muuten kuin kuvataustojen muuttumisena. Eli omalla tavallaan pääsette tekin mukaan elämäni muutosten tuuliin, vaikken niiden taustoja todennäköisesti sen kummemmin avaakaan.


2 kommenttia

  1. Minä olen huomannut saman: en alun perinkään kertonut itsestäni kovin paljon blogissa, mutta kun jätin lähes kaikki henkilökohtaiset jutut pois, väheni myös kommenttien määrä huomattavasti (eli se vuorovaikutteisuus, mikä on yksi bloggailun parhaita puolia)
    Edelleen blogiani seurataan kyllä, tilastoistahan sen näkee jos alkaa tarkastella, mutta ilmeisesti "henkilökohtaisuuksiin meneminen" on jostain syystä mieluisampaa lukijoille. En ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi kertoa tuntemattomille ihmisille elämästäni asioita, joita en välttämättä juoruile päivät pitkät edes ystävieni kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Ilona: Näinpä! Ehkä henkilökohtaisemmasta tekstistä tulee sellainen olo, että kirjoittaja on läheisempi ja näin ollen blogiin on helpompi samaistua ja kommenttejakin heitellä. Mutta tärkeintä mielestäni on, että jokainen miettii kuinka paljon haluaa loppujen lopuksi jakaa niin, ettei bloggaamisesta tule epämukava olo! Kääntöpuolena täytyy kuitenkin se lukijoiden vieraantuminen hyväksyä.

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig