high maintenance - low maintenance

Silloin ennen vanhaan (vanhoina hyvinä aikoina, you know) käytiin parin kuukauden välein laitattamassa tukkaa ja ehkä kerran, pari vuodessa kosmetologilla ottamassa jokin kasvo- tai jalkahoito. Nyt tuntuvat eri kauneuteen liittyvät ylläpitotoimenpiteet lisääntyneen räjähdysmäisesti.

On hiusten pidennykset, rakennekynnet, ripsien pidennykset, sokeroinnit, ruiskurusketukset, hampaiden valkaisut ja hurjimmilla erilaiset täyteaineiden pistot. Ja näiden toimenpiteiden lisäksi tietysti kaikki muu, päivittäinen kauneudenhoito.



Itse olen kokeillut rakennekynsiä - eivät sopineet elämäntyyliini. Harkinnut jossain vaiheessa hiusten ja ripsien pidennyksiä - luopunut ajatuksesta a) koska en usko että tottuisin niiden tuntuun ja b) minua ei kiehdo ajatus ylläpidon aiheuttamasta vaivasta. Itse saatan joskus läpsiä iholle itseruskettavaa ja ylimääräisen karvoituksen poistan tietysti vahalla tai sheivaamalla, mutta kosmetologille en noita menisi teettämään. Hiuksetkin värjäsin lähelle omaa sävyä, kun en jaksa jatkuvaa juurtenvaalennusrumbaa, enkä usko siihen etteivätkö vaalennusaineen myrkyt sieltä ihon läpi eksyisi. Totta kait ne imeytyvät. Niinhän tekevät monet ulkoisesti käytettävät lääkkeet ja lihasrelaksantit. En usko ihon olevan niin fiksu, että osaisi valikoida mitä myrkkyjä ottaa vastaan ja mitä hylkiä. Mitä tulee noihin pistoksiin, niin en loppujen lopuksi usko siihen, että meidän kaikkien tulisi näyttää samalta pulleine huulineen ja rypyttömine, symmetrisine kasvoineen.

Taidan olla siis harvinaisen laiska. Tai ehkä positiivisesti katsottuna harvinaisen tyytyväinen itseeni:) Vaikka välillä leikittelen ajatuksella erinäisistä lisäkkeistä/tuuhennuksista, en vain jaksa nähdä sitä vaivaa - kelpaan itselleni ilmankin. Jopa meikkauksen tulee olla minulle mahdollisimman helppoa ja meikkituotteiden mielellään sellaisia, että ne pysyvät naamassa koko päivän ilman sen suurempia korjailuita. Toki haluan näyttää kivalta ja korostaa omia, kauniita piirteitäni. Pidän meikkaamisesta, enkä siis ole kenenkään (paitsi liian nuorien ihmisten) kauneusoperaatioita vastaan. Mietin vain, miten helppoa sitä on hypätä mukaan tuohon rumbaan. Alkaa miettimään, että olisihan se kiva kun ne ripset olisivat hieman tuuheammat, hiukset vähän pidemmät, ylähuuli millin tai kaksi korkeammalla... Ongelma on vain se, että lista voi tämän jälkeen jatkua loputtomiin. Ja mitä sitten kun ne hiukset ovat vähän vaaleammat, pidemmät tai tuuheammat? Sittenkö ihminen on tyytyväinen itseensä? En tiedä - varmaankin näin usein on.

Itse kyllä voisin kuvitella kokeilevani joskus ripsien pidennystä vaikka pidempään reissuun lähtiessä, hääpäivänä etc. Mutta (toivottavasti) minusta ei koskaan tule ihmistä, joka harvasen viikko joutuu jotain osaa vartalosta tai niitä lisäosia käydä hoidattamassa. Ihan hirvittääkin koko ajatus:)

kuva

6 kommenttia

  1. Oletko koskaan ajatellut kasvattaa hiuksiisi täysin omaa väriä? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun olen itse juuri saanut päätökseen oman värin kasvatusprojektini ja on ollut hauska seurata, minkälainen väri sieltä vaalean purkkivärin alta paljastuikaan. Olen tyytyväinen, se oli jälleen yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. ;) Ehkä saatan jossain vaiheessa ottaa ohuita vaaleita raitoja, ehkä en.

    Mitä tulee noihin muihin kauneudenhoitojuttuihin, niin olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi. Kokisin kovin työlääksi olla jatkuvasti ravaamassa milloin missäkin toimenpiteessä eivätkä ne edes edusta minulle mitään "arjen luksusta". Minulle arjen luksusta on kotona vietetty aika. :) Toisaalta en kyllä edes pidä esim. rakennekynsien ulkonäöstä enkä voisi niitä ikinä töitteni puolesta edes käyttääkään. Hyvin maltilliset ripsienpidennykset voisin ottaa esim. hääpäivääni varten, mutta silloinkin olisi tärkeintä näyttää itseltäni. :)

    Vaikken itse ymmärräkään moniakaan noista luettelemistasi jutuista, en niitä haluavia tuomitsekaan. Jokainen tehköön ulkonäölleen mitä lystää ja käyttäköön rahansa mihin huvittaa. Arvostan silti eniten luonnollista, yksilöllistä kauneutta, koska ihmiset kiristettyine kasvoineen ja täytettyine huulineen ja leikattuine nenineen alkavat totisesti näyttää samalta keskenään. :/

    VastaaPoista
  2. Olga: Oikeastaan se Master Plan koko hiusten tummemmaksi värjäämisen taustalla oli, että haluan kasvattaa oman värini takaisin. Kontrasti oman värin ja sen vaalean sävyn, joka minulla oli, tuntui vähän liian radikaalilta ihan puhtaaseen poiskasvatukseen, joten päädyin värjäämään pituudet värillä, jonka arvelin vastaavan omaa, alkuperäistä väriä. Nyt sitten vain kasvatellaan ja katsellaan, miltä se brunettina olo ja elo tuntuu:)

    Juu...mäkään en varsinaisesti nauti kauneudenhoidollisista toimenpiteistä muiden tekemänä, joten silläkään en niitä pysty perustella:)) Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka nauttivat hemmoteltavana olosta. Itsekään en toki tällä kirjoituksella halua ketään tuomita. Kunhan vain huomioin oman laiskuuteni ja mietin ihan omakohtaisenkin kokemuksen kautta, miten helppoa on ajatusmalliin on vahingossa luiskahtaa! Ja jos siis siitä nauttii, niin go for it! Itse haluan päästä kohtuullisen helpolla:)

    VastaaPoista
  3. http://beyondcontemporary.blogspot.com/

    Tunnetko sä tuota Beaa? Ja tiedätkö yhtään mitä hänelle on tapahtunut?

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Bean blogia kyllä ahkerasti luin kun hän sitä kirjoitti, mutta en valitettavasti tunne häntä tai tiedä miksi bloggailu hänellä lopahti. Toivon vain, että perheenlisäys ja häät veivät hänet bloggailun piiristä, eikä mitään ole hänelle sattunut!

    VastaaPoista
  5. itse en oikeen tykkää feikkiydestä, esim. hiustenpidennyksissä näkyy usein ne sinetit läpi, mutta tietysti jos on niin huonokuntoiset hiukset että joillekin se saattaa olla ainoa mahdollisuus saada pitkät hiukset. Mutta kynnet nyt (luultavasti) kaikilla kasvaa.

    VastaaPoista
  6. susanna89: Mulla ei sinänsä muiden lisäkkeet kyllä haittaa, mutta itse olen vain sen verran laiska, etten koskaan jaksaisi kovin moninmutkaista kauneudenhoitorutiinia ylläpitää:)

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig