ekoteko

Monessa blogissa on kierrellyt ekohaaste. Itse en nyt siihen suoranaisesti tartu, vaan pohdiskelen asiaa vähän toiselta kantilta. Nimittäin miksi se ekoilu voi joidenkin ihmisten mielestä olla vaikeaa, vaikka itselle se on useissa asioissa ihan itsestäänselvyys.

Ensinnäkin se syyttävä asenne. Ihmiset ottavat aika herkästi omaan elämäänsä liittyvät asiat itseensä. Esimerkiksi joskus satuin sanomaan yhdelle ystävälläni, että en käytä turkista. En mitenkään sen kummemmin asiasta paasannut, tai halunnut hänen valintojansa kyseenalaistaa, mutta hän koki yksinkertaisen toteamukseni häntä vastaan esitetyksi syytökseksi ja alkoi kovin sanoin arvioimaan kanansyöntini eettisyyttä. Joskus näissä asioissa aktiiviset ihmiset turvautuvat liian koviin keinoihin ja karkottavat luotaan nekin ihmiset, jotka ekologisuudesta voisivat kiinnostua. Moralisointi, jeesustelu ja syyllistäminen eivät toimi.

Toinen asia on tiedon paljous. Uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa ja koettaakin tehdä ekologisia ratkaisuja elämässään silloin kuin se on mahdollista. Ne pienet teot jne. Kuitenkin tuntuu, että aina jostain löytyy aina se kaikkitietävä tyyppi joka julistaa tekemäsi valinnat täysin vääriksi. Sinun pitäisi mennä korpimajaan kasvinjuuria pureskelemaan, jotta elämäsi ja tekemäsi valinnat heille kelpaisivat. Tietoa tuntuu olevan liikaa – tavallisen kuluttajan tuntuu olevan mahdotonta saada tukevaa tietoa valintojensa taustalle. Tuntuu ehkä, että ihan sama mitä tekee, aina toimii kuitenkin väärin.

Suuryritykset ovat niitä suurimpia saastuttajia ja energiasyöppöjä. Tästä voi tulla mieleen ajatus, että miten muka minun teoillani olisi mitään vaikutusta kokonaisuuden kannalta. Käytännössä ollaan kuitenkin huomattu, että kuluttajien asenteiden muuttuessa myös yritysten on muutettava asenteitaan. Vaikka he eivät muuttaisikaan toimintatapojaan niistä moraalisista syistä, vaan bisneksen takia, on suunta silti oikea. Ja tässä meillä kuluttajilla on valtavasti valtaa. Kun vaadimme ekologisempaa, me myös sitä saamme. Yrityksillä ei ole varaa olla huomioimatta asiakkaidensa tarpeita.

Mahdollisuudet kaupungin ja maaseudun välillä ekoilulle ovat erilaiset. Maaseudulla saatat saada helpommin lähiruokaa, mutta kaupungissa kierrätys on helpompaa. Kaupungissa julkinen liikenne pelaa, mutta maaseudulla oma auto on lähes välttämättömyys. Kaupunkielämä on usein kulutuskeskeisempää – ihan vain siitä syystä, että kulutusmahdollisuuksia on enemmän. Maaseudulla shoppailu on harvan harrastus. Muistan esim. omassa teini-iässä kävimme ehkä vain pari kertaa tai kerran vuodessa Oulussa shoppailemassa ja silloinkaan ne ostokset eivät juuri päätä huimanneet. Tämä vastakohtana kaupunkilaisnuoriin, jotka pääsevät kauppoihin päivittäin ja todennäköisesti siis ostavatkin sieltä enemmän.

Itse koetan parhaani mukaan tehdä omassa elämässä ja kuluttamisessa ekologisia ratkaisuja. Kuten jo alussa sanoinkin, tietyt ratkaisut kuten esimerkiksi kierrättäminen ovat minulle itsestäänselvyys. Mutta pyhimys en todellakaan ole. Kuitenkaan en voi sietää ihmisiä, jotka hyvin yksisilmäisesti tuomitsevat muita ottamatta olosuhteita huomioon. Näissä asioissa pääsee paljon pidemmälle kannustavalla, avoimella asenteella kuin negatiivisella moralisoinnilla. Uskon, että voimme vaikuttaa lähipiirissä juuri positiivisuudella: kommentoimalla ihmisten hyviä tekoja sen sijaan, että keskittyisimme niihin huonoihin.

Elämä on kokonaisuus, jossa pienillä teoilla on suuri vaikutus. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan meidän tulisi elää niin, ettemme riistä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta hyvään elämään. Jokainen voi yrittää tällä tavalla ajatella asioita kokonaisuuden kannalta. Jos tiedän, että olosuhteiden pakosta joudun toimimaan epäekologisesti, voin yrittää kompensoida sitä toisaalla. Se mitä me tavallisina ihmisinä VOIMME tehdä on nimenomaan vaikuttaa omaan elämään ja sitä kautta mahdollisesti positiivisen esimerkin kautta lähipiiriin, josta se sitten säteillee ympäröivään yhteiskuntaan.

3 kommenttia

  1. Hyvin kirjoitettu ja mietitty. Saarnaamine ja morsalisointi ei todella paranna kenenkään tapoja.

    VastaaPoista
  2. silkkikengät: Niinpä. Aika varmoja keinoja karkoittaa ihmisten viimeisetkin mielenkiinnon rippeet.

    Tulee mieleen yhden eläinsuojeluyhdistyksen aika radikaalit mainokset tuossa taannoin. Ajatus oli varmaan ihan hyvä, mutta uskon, ettei tuollaisella shokeeraavalla ja syyttävällä mainonnalla saa aikaan sellaisia tuloksia kuin tarkoitus on.

    VastaaPoista
  3. Musta ne shokeeraavat kuvat on toisaalta aika vaikuttavia... ei tee mieli pukea turkista kun muistaa ne revityt eläinten ruhot. Mutta tietenkin täytyy muistaa keihin vaikuttaa, ei niillä kuvilla saa ikänsä turkiksia käyttäneitä miljönäärirouvia luopumaan takeistaan, kun taas tällaiset köyhät ei ehkä pidä turkiksia glamourina ja tavoittelemisen arvoisena kun on nähnyt ne kuvat :)

    VastaaPoista

Professional Blog Designs by pipdig